Pamidronihappo

Pamidronihappo
Pamidronihappo
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(3-amino-1-hydroksi-1-fosfonopropyyli)fosfonihappo
Tunnisteet
CAS-numero 40391-99-9
ATC-koodi M05BA03
PubChem CID 4674
DrugBank DB00282
Kemialliset tiedot
Kaava C3H11NO7P2 
Moolimassa 235,068
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 54 %
Metabolia Ei metaboloidu
Puoliintumisaika n. 27 h
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Injektio

Pamidronihappo eli pamidronaatti (C3H11NO7P2) on toisen sukupolven bisfosfonaattilääkeaine, jota käytetään Pagetin taudin ja eräiden syöpätautien hoidossa luustovaurioiden ehkäisyyn ja hoitoon.

Vaikutusmekanismi, käyttö ja sivuvaikutukset

Pamidronihappo estää luun resorptiota sitoutumalla luun hydroksiapatiittiin ja estämällä luuta hajottavien osteoklastien toimintaa. Toisin kuin monia muita bisfosfonaattilääkkeitä, pamidronihappoa ei ole hyväksytty osteoporoosin hoitoon, mutta sitä käytetään suonensisäisesti annosteltuna Pagetin taudin, syöpäkasvainten aiheuttaman korkean veren kalsiumpitoisuuden eli hyperkalsemian sekä myelooman ja rintasyövän aiheuttamien luustomuutosten ehkäisemiseen ja korjaamiseen.

Pamidronihapon aiheuttamia sivuvaikutuksia voivat olla kuumeilu ja flunssan kaltaiset oireet, väsymys, pääkipu, hypokalsemia, huonovointisuus ja oksentelu ja anoreksia. Pamidronihappo, kuten useat muutkin bisfosfonaattilääkkeet, voi aiheuttaa leuan osteonekroosia. Lisäksi haittana pamidronihappolääkityksellä voi olla suun kuivuminen ja huonontunut makuaisti.

Lähteet

  1. 1 2 3 Pamidronate DrugBank. Arkistoitu 17.4.2014. Viitattu 20.12.2012. (englanniksi)
  2. ↑ Robert A. Adler: Osteoporosis: Pathophysiology and Clinical Management, s. 471. Springer, 2009. ISBN 978-1-934115-19-0 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 20.12.2012. (englanniksi)
  3. ↑ Harri Hämäläinen ja Markku Kauppi: Osteoporoosin lääkehoito Terveyskirjasto. Duodecim. Viitattu 20.12.2012.[vanhentunut linkki]
  4. ↑ Tukihoidot myeloomassa Suomen Hematologiyhdistys. Arkistoitu 10.4.2014. Viitattu 20.12.2012.
  5. ↑ Michael Clinton Perry: The Chemotherapy Source Book, s. 388. Lippincott Williams & Wilkins, 2008. ISBN 978-0781773287 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 20.12.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Christiane L. Brownell,Nancy Priff: Nursing 2009, s. 960. Lippincott Williams & Wilkins, 2008. ISBN 978-0781788830 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 20.12.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Herlofson Bente Brokstad, Løken Kristine & Støre Geir: Modernin syöpähoidon suun alueen komplikaatiot. Suomen Hammaslääkärilehti, 2012, nro 3.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.