| Osa artikkelisarjaa |
| Euroopan unionin politiikka |
|---|
Euroopan pankkiunioni on pankkikriisien ehkäisemiseksi ja niiden vaikutusten lieventämiseksi Euroopan unionissa (EU) perustettu järjestely, joka koostuu yhteisestä pankkivalvonnasta, kriisinratkaisumekanismista ja talletussuojasta. Sen tavoitteena on vahvistaa pankkien ja rahoitusmarkkinoiden vakautta, ratkaista pankkikriisejä niiden sattuessa ilman veronmaksajien maksettavaksi jääviä pelastuspaketteja (engl. bailout) sekä vähentää EU:n pankki- ja rahoitusmarkkinoiden frakmentoituneisuutta.
Pankkiunioni koostuu kolmesta ”pilarista”, joista kaksi ensimmäistä on otettu käyttöön ja kolmas on toistaiseksi ehdotusvaiheessa:
Pankkiunioniin kuuluvat kaikki euroalueen valtiot, joiden lisäksi muiden EU:n jäsenvaltioiden on mahdollista liittyä siihen. Pankkiunioniin kuuluu 21 jäsenvaltiota sen jälkeen, kun Kroatia ja Bulgaria liityivät siihen vuonna 2021.
Vuonna 2013 uutisoitiin euroalueen maiden suunnitelmasta yhteisestä pankkien valvonnasta, jonka suunniteltiin käynnistyvän vuonna 2014. Pankkiunioni tiivistyisi sääntökirjaan, joka sisältää EU:n vaatimukset pankkien pääomasta, yhdenmukaisesta talletussuojasta sekä uusista elvytys- ja kriisinratkaisusäännöistä.
Euroopan komission mukaan pankkiunioni tarvittiin, jotta vältytään euroalueen velkakriisin kaltaisilta ongelmilta. Sen tavoitteena on vakauttaa euroalueen taloutta ja rahoitusoloja muun muassa seuraavin perustein:
Kriitikot arvostelivat pankkiunionin perustamista askeleeksi kohti liittovaltiota. Sen mahdollisuuksia talouskuplan tai -kriisin havaitsemiseen ajoissa epäiltiin. Ajatuksen puolustajat katsovat, että pankkiunioni riittää ilman liittovaltiotakin.