Parafraasi (tai uudelleenmuotoilu) tarkoittaa tekstin uudelleen pukemista sanoiksi siten, että alkuperäinen merkitys säilyy. Parafrasointi voi parantaa ajatusten välittämisen selkeyttä ja tehokkuutta. Siinä alkuperäisen tekstin sisältämät käsitteet ilmaistaan uudella tavalla. Esimerkiksi kun joku kertoo kuulemansa tarinan eteenpäin, hän parafrasoi sen omin sanoin säilyttäen alkuperäisen merkityksen. Termi juontaa juurensa latinan sanaan paraphrasis, joka pohjautuu muinaiskreikan sanaan παράφρασις (lisäilmaisutapa).
Parafrasointi on ollut tärkeä osa opetusta antiikin Kreikasta lähtien. Se vakiintui erityisesti roomalaisessa koulutuksessa, jossa retoriikan opettaja Quintilianus kehotti oppilaita muokkaamaan tekstejä eri tavoin niiden merkityksen säilyttäen. Keskiajalla ja renessanssin aikana parafrasointi oli keskeinen oppimismenetelmä. Tekstejä tiivistettiin, laajennettiin ja muokattiin tyylillisesti erilaisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi William Shakespeare hyödynsi sitä luovasti muokatessaan aiempia lähteitä uusiksi kirjallisiksi teoksiksi, mikä osoittaa parafrasoinnin luovan potentiaalin.
Vuosisatojen aikana parafrasointi on säilyttänyt asemansa tärkeänä viestinnän ja oppimisen taitona. Vaikka parafrasoinnin asema on nykykoulutuksessa heikentynyt plagioinnin ehkäisemisen ja alkuperäisen kirjoittamisen korostumisen myötä, se on edelleen tärkeä taito. Parafrasointi auttaa ymmärtämään, jäsentämään ja omaksumaan tietoa sekä kehittää kirjoitustaitoa.
Internet ja digitaaliset työkalut ovat muuttaneet parafrasointia merkittävästi. Digitaaliset parafraasointityökalut ovat tehneet tekstien uudelleenmuotoilusta entistä helpompaa, mutta laadukas parafraasi edellyttää edelleen alkuperäisen merkityksen säilyttämistä ja ilmaisun selkeyttämistä. Tekstejä voidaan muokata verkossa erilaisilla parafraasigeneraattoreilla, joiden toimintatavat vaihtelevat yksittäisten sanojen korvaamisesta kokonaisen tekstin rakenteen uudelleenmuotoiluun. Näitä työkaluja hyödyntävät erityisesti opiskelijat, kirjoittajat ja asiantuntijat tekstien selkeyttämisessä ja viimeistelyssä.
Laadukas parafraasi on kuitenkin enemmän kuin sanojen vaihtamista synonyymeihin. Se edellyttää alkuperäisen merkityksen tarkkaa ymmärtämistä sekä ilmaisun tyylillistä kehittämistä. Hyvä parafraasi selventää epäselviä kohtia, tiivistää tarpeettoman monisanaista tekstiä ja parantaa kokonaisuuden johdonmukaisuutta säilyttäen samalla alkuperäisen sisällön ytimen. Parafrasointitaitoja voidaan kehittää harjoittelun, oppaiden ja esimerkkien avulla. Vaikka parafrasoinnin asema opetuksessa ei ole enää yhtä keskeinen kuin aiempina vuosisatoina, kyky tulkita ja ilmaista tietoa omin sanoin on edelleen tärkeä taito niin opiskelussa, työelämässä kuin viestinnässä yleisemminkin.
Fred Inglis hahmottelee viisi parafrasoinnin tasoa opetustarkoituksiin:
Joidenkin mielestä synonyymien käyttö parafrasoinnissa voi olla hyödyllinen oppimistyökalu. On kuitenkin tärkeää opettaa opiskelijoita muuttamaan myös lauserakenteita plagioinnin välttämiseksi. Vieraita kieliä opiskelevilla tehty tutkimus on osoittanut, että opiskelijat luottavat parafrasoidessaan usein sanastollisiin synonyymeihin sen sijaan, että muokkaisivat lauserakennetta. Vietnamilaisia englannin opiskelijoita koskenut tutkimus paljasti, että he suosivat synonyymien käyttöä, koska he pelkäsivät lauserakenteen muuttamisen vääristävän tekstin alkuperäistä merkitystä. Na ja Mai suosittelevat, että kieltenopettajat sisällyttäisivät opetukseen monipuolisia harjoituksia, kuten syntaksin muokkaamista vaativia tehtäviä, jotta opiskelijat voisivat parantaa parafrasointitaitojaan. Lisäksi opiskelijoille tulisi tarjota riittävän helposti ymmärrettäviä lähdetekstejä parafrasoinnin harjoittelua varten.
Luonnollisen kielen käsittelyn (NLP) tutkijat ovat tunnistaneet erilaisia (atomisia) parafraasityyppejä tutkiakseen, kuinka ihmiset muotoilevat tekstiä uudelleen. Nämä parafraasityypit voidaan jakaa kuuteen pääryhmään, joista jokainen edustaa erillistä tapaa muuttaa tekstiä siten, että sen merkitys pysyy samankaltaisena:
Morfologiaan (sanamuotoihin) perustuvat muutokset sisältävät sanojen rakenteen ja muotojen muuttamista, kuten verbien aikamuotojen tai nominien luvun (yksikkö/monikko) säätämistä. Esimerkiksi sanan "kävelee" muuttaminen muotoon "käveli" on morfologinen muutos. Sanastoon perustuvissa muutoksissa sanoja korvataan synonyymeillä tai lähikäsitteillä ilman, että lauserakenne merkittävästi muuttuu. Esimerkiksi sanan "nopea" korvaaminen sanalla "vikkelä" välittää vastaavanlaisen ominaisuuden. Leksikologis-syntaktisissa muutoksissa yhdistyvät sanastolliset muutokset ja lauserakenteen muokkaus. Esimerkiksi aktiivimuotoisen lauseen "Kissa jahtasi hiirtä" muuttaminen passiivimuotoon "Hiiri joutui kissan jahtaamaksi" muuttaa sekä rakennetta että yksittäisiä sanoja. Syntaksiin (lauseoppiin) perustuvat muutokset keskittyvät lauserakenteeseen yksittäisten sanojen sijaan. Esimerkiksi monimutkaisen lauseen jakaminen kahdeksi yksinkertaisemmaksi virkkeeksi kuuluu tähän kategoriaan. Diskurssiin perustuvat muutokset, kuten kappaleen ydinkohtien uudelleenjärjestäminen tai argumenttien esitystavan muokkaaminen ilman faktasisällön muuttamista, vaikuttavat koko tekstin laajempaan rakenteeseen. Äärimmäiset muutokset sisältävät merkittäviä rakenteellisia uudistuksia tekstiin, tuoden mahdollisesti mukaan uutta tietoa tai jättäen pois olennaisia yksityiskohtia, mikä koettelee perinteisen parafrasoinnin rajoja.
Koneoppimismalleja on kehitetty tuottamaan parafraaseja, joilla on tiettyjä ominaisuuksia, kuten korkea semanttinen samankaltaisuus ja vaihteleva syntaksi. Näillä malleilla on useita sovelluskohteita, kuten kieltenopiskelijoiden tukeminen tarjoamalla yksinkertaistettuja parafraaseja. Yliopistot voivat hyödyntää vastaavia malleja opiskelijoiden palauttamien tehtävien analysointiin ja tekstien samankaltaisuuden tunnistamiseen plagioinnin paljastamiseksi. Lisäksi erilaisia parafraaseja hyödynnetään tekoälymallien kehotesuunnittelussa mallien suorituskyvyn parantamiseksi.
Parafraasi on tekstin uudelleenmuotoilu, jonka tarkoituksena on selventää tai selittää alkuperäistä merkitystä. Esimerkiksi jos alkuperäisessä tekstissä lukee: "Opastin oli punainen", se voidaan parafrasoida muotoon: "Juna ei saanut jatkaa matkaa, koska punainen opastinvalo paloi". Parafraasi voidaan aloittaa verbum dicendi -ilmauksella (sanojen esittämistä ilmaisevalla sanalla tai fraasilla), joka on toteava lauseke ja toimii siirtymänä parafraasiin. Esimerkiksi lauseessa: "Kirjoittaja toteaa 'Opastin oli punainen', toisin sanoen, juna ei saanut jatkaa matkaa", ilmaisu toisin sanoen pohjustaa seuraavaa parafraasia.
Parafraasin ei tarvitse välttämättä seurata suoraa lainausta. Parafraasin tehtävänä on yleensä suhteuttaa lähteen lausunto laajempaan mittakaavaan tai selventää kontekstia, jossa se esitettiin. Parafraasi on tyypillisesti yksityiskohtaisempi kuin tiivistelmä. Lähde tulisi lisätä virkkeen loppuun muodossa: "Kun valo oli punainen, junat eivät voineet kulkea (Wikipedia)." Parafraasi voi pyrkiä säilyttämään parafrasoitavan aineiston olennaisen merkityksen. Siten lähteen (tarkoituksellinen tai tahaton) uudelleentulkinta sellaisen merkityksen päättelemiseksi, joka ei käy selvästi ilmi itse lähteestä, katsotaan uudeksi (omaksi) tutkimukseksi eikä parafraasiksi.
Toisin kuin metafraasi (sananmukainen käännös), joka edustaa lähteen "muodollista vastinetta", parafraasi edustaa sen "dynaamista vastinetta". Siinä missä metafraasi pyrkii kääntämään tekstin kirjaimellisesti, parafraasi välittää lähdetekstissä ilmaistun olennaisen ajatuksen – tarvittaessa sananmukaisuuden kustannuksella. Lisätietoja tästä rajanvedosta on käsitteiden dynaaminen ja muodollinen vastaavuus yhteydessä.
Ilmaisua "omin sanoin" käytetään yleisesti osoittamaan, että kirjoittaja on muotoillut tekstin uudelleen omalla, ainutlaatuisella kirjoitustyylillään – siten kuin hän olisi ilmaissut ajatuksen, jos olisi itse luonut sen. Nykyään on olemassa ohjelmistomalleja parafraasien ymmärtämiseen ja tunnistamiseen luonnollisen kielen teksteissä. Lauseita voidaan parafrasoida myös automaattisesti käyttämällä tekstin yksinkertaistamiseen tarkoitettuja sovelluksia.
N'ko-kirjaimisto "käyttää parillisia välimerkkejä (U+2E1C ⸜ LEFT LOW PARAPHRASE BRACKET ja U+2E1D ⸝ RIGHT LOW PARAPHRASE BRACKET) osoittamaan epäsuoria lainauksia eli parafraaseja."
Suomalaisissa korkeakouluissa ja tiedeyhteisössä parafrasoinnin oikeaoppinen hallinta on keskeinen osa hyvää tieteellistä käytäntöä. Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) määrittelee luvattoman lainaamisen eli plagioinnin toisen henkilön julkituoman tutkimussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan esittämiseksi omana. Pelkkä alkuperäisen tekstin sanajärjestyksen mekaaninen muuttaminen tai yksittäisten sanojen korvaaminen synonyymeillä ei suomalaisissa yliopistoissa yleensä riitä asianmukaiseksi parafrasoinniksi, vaan opiskelijoiden odotetaan sisäistävän lukemansa tiedon ja pukevan sen täysin uuteen, omaan tekstiin integroituvaan asuun asianmukaisilla lähdeviitteillä varustettuna. Lähdeviitteen puuttuminen parafrasoidusta tekstistä katsotaan tieteelliseksi vilpiksi.