Parsonrussellinterrieri

Parsonrussellinterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa	Englanti,  Iso-Britannia
Määrä	Suomessa rekisteröity 9 750
Rodun syntyaika	1800-luku
Alkuperäinen käyttö	metsästyskoira
Nykyinen käyttö	metsästys- ja seurakoira
Elinikä	keskimäärin 12 vuotta
Muita nimityksiä	”parson”, ”parsoni”, PRT, Parson Russell Terrier, terrier du reverend Russell, parson russelli terjer
FCI-luokitus	ryhmä 3 Terrierit alaryhmä 1 Isot ja keskikokoiset terrierit #339
Ulkonäkö
Paino	5–10 kg
Säkäkorkeus	33–38 cm
Väritys	valkoisella pohjalla ruskeita ja/tai mustia merkkejä
Infobox OK

Parsonrussellinterrieri (engl. Parson Russell Terrier) on FCI:n terrieriryhmään kuuluva englantilainen koirarotu. Rotua on perinteisesti käytetty metsästyksessä, ja tähän tarvittavia ominaisuuksia pyritään säilyttämään rodussa, jotta se kykenisi toimimaan alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Samat ominaisuudet ovat eduksi monessa muussakin harrastuksessa.

Rotu oli vuonna 2025 Suomen 46. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200–400 parsonrussellinterrieriä.

Ulkonäkö

Parsonrussellinterrieri yleisvaikutelmaltaan sopusuhtainen eikä se saisi olla liioiteltu. Rodun ihannesäkäkorkeus on uroksilla 36 cm ja nartuilla 33 cm. Karvatyyppiä on kolmea erilaista: karkea-, puolikarkea- ja sileäkarvaista. Pääväri on aina valkoinen, jossa voi olla mustia, punaruskeita ja keltaisia merkkejä.

Luonne ja käyttäytyminen

Parsonrussellinterrierin rotumääritelmän mukaan rodun tulisi olla rohkea ja ystävällinen. Rodun edustajien luonteissa on jonkin verran eroavaisuuksia: rodussa on kiihkeämpiä ja terävämpiä ja pehmeämpiä yksilöitä. Parsonrussellinterrieri on luonteeltaan aktiivinen ja tarvitsee arjessa järkevää tekemistä. Suuri osa rodun edustajista toimii seurakoirina, mutta osa koirista toimii apuna metsästyksessä. Rotuyhdistysken kyselyn perusteella osalla parsonrussellinterriereistä esiintyy ääniarkuutta. Ne myös haukkuvat arjessa kohtuullisesti.

Alkuperä

Sekä parsonrussellinterrieri, jackrussellinterrieri että Jack Russell ‑terrieri ovat saaneet nimensä Devonissa, Länsi-Englannissa asuneen pastori (engl. parson) John ”Jack” Russellin (1795–1883) mukaan. Russell oli kiinnostunut metsästyksestä koirien kanssa ja jalosti tähän tarpeeseen sopivan rodun risteyttämällä keskenään erilaisia terrierimuunnoksia juuri metsästykseen sopiviksi. Parsonrussellinterriereitä käytettiin erityisesti luolametsästykseen ja rottajahtiin.

Englannin kennelklubi hyväksyi rodun ja julkaisi parsonjackrussellinterrierin virallisen väliaikaisen rotumääritelmän 22. tammikuuta 1990. FCI otti rodun väliaikaislistalleen 2. heinäkuuta 1990. Rotu syntyi kuitenkin jo 1800-luvulla. Parsonrussellinterrieri on vanhempi rotu kuin jackrussellinterrieri, jonka FCI hyväksyi viralliseksi roduksi vasta vuonna 2001.

Geenitutkimuksissa on tullut esiin, että parsonrussellinterrierin läheisimmät sukulaisrodut ovat jackrussellinterrieri, karkeakarvainen kettuterrieri ja borderterrieri.

Parsonrussellinterriereiden kanssa samaa alkuperää on Working Jack Russell -rotu, joka suomeksi tunnetaan myös nimellä Jack Russell ‑terrieri. Jälkimmäistä rotua ei rekisteröidä FCI:n rekisteriin, vaan Jack Russell Terrier Club of Great Britain ‑yhdistyksen ylläpitämään rekisteriin. Working Jack Russell ‑rodun jalostuksessa painotetaan luolametsästyskäyttöä, kuten sen nimi osoittaakin (suom. ”työskentelevä Jack Russell”).

Parsonrussellinterrierin rodun nimi oli aikaisemmin parsonjackrussellinterrieri, mutta sekaannusten välttämiseksi se muutettiin nykyiseksi.

Terveys

Parsonrussellinterrierien terveystilanne on tällä hetkellä hyvä. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä maksan- ja ruoansulatuskanavan sairaudet. Parsonrussellinterrierin merkittävimmät terveysongelmat ovat parodontiitti, purentavirheet,patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet, allergiat ja atopia.

Johtuen parsonrussellin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella. Rodulla esiintyy jonkun verran sekä yläpurentaa että alapurentaa.

Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 4 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2015–2025 tutkittuja parsonrussellinterrierejä. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Silmäsairauksista tavallisimpia ovat kaihi, ylimääräiset ripset (distichiasis) ja linssiluksaatio. Linssiluksaatioon on saatu kehitettyä geenitesti.

Parsonrussellinterrieri on yksi atopian ja allergian riskiroduista. Noin 30 %:lla rodun edustajista esiintyy atopia- tai allergiatyyppistä oireilua. Tässä sairaudessa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Parsonrussellinterrierit ovat keskimääräistä rotukoiraa vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Parsonrussellinterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 8 %.

Lähteet

• KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
• Parsonrussellinterrierit ry

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Parsonrussellinterrieri.

• Parsonrussellinterrierin rotumääritelmä (PDF)
• Ison-Britannian parsonyhdistys