Parsonrussellinterrieri

Parsonrussellinterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa  Englanti,  Iso-Britannia
Määrä maailmalla harvinainen
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö metsästyskoira
Nykyinen käyttö metsästys- ja seurakoira
Elinikä keskimäärin 11 vuotta ja 5 kuukautta
Muita nimityksiä parson, parsoni, PRT, parson russell terrier, terrier du reverend russell, parson russelli terjer
FCI-luokitus ryhmä 3 Terrierit
alaryhmä 1 Isot ja keskikokoiset terrierit
#339
Ulkonäkö
Paino 5–10 kg
Säkäkorkeus 33–38 cm
Väritys valkoisella pohjalla ruskeita ja/tai mustia merkkejä

Parsonrussellinterrieri (engl. Parson Russell Terrier) on FCI:n terrieriryhmään kuuluva englantilainen koirarotu. Rotua on perinteisesti käytetty metsästyksessä.

Ulkonäkö

13 viikkoa vanha parsonrussellinterrierin pentu.

Parsonrussellinterrieri yleisvaikutelmaltaan sopusuhtainen eikä se saisi olla liioiteltu. Rodun ihannesäkäkorkeus on uroksilla 36 cm ja nartuilla 33 cm. Karvatyyppiä on kolmea erilaista: karkea-, puolikarkea- ja sileäkarvaista. Pääväri on aina valkoinen, jossa voi olla mustia, punaruskeita ja keltaisia merkkejä.

Luonne ja käyttäytyminen

Parsonrussellinterrierin rotumääritelmän mukaan rodun tulisi olla rohkea ja ystävällinen. Rodun edustajien luonteissa on jonkin verran eroavaisuuksia: rodussa on kiihkeämpiä ja terävämpiä ja pehmeämpiä yksilöitä. Parsonrussellinterrieri on luonteeltaan aktiivinen ja tarvitsee arjessa järkevää tekemistä. Suuri osa rodun edustajista toimii seurakoirina, mutta osa koirista toimii apuna metsästyksessä. Rotuyhdistysken kyselyn perusteella osalla parsonrussellinterriereistä esiintyy ääniarkuutta. Ne myös haukkuvat arjessa kohtuullisesti.

Harrastukset

Luolametsästyksen ohella parsonrussellinterrierierien kanssa harrastetaan muun muassa agilityä, flyballia ja tokoa. Rodun edustajat ovat aktiivisia koiria, joten omistajien tulee tarjota niille tarpeeksi virikkeitä.

Alkuperä

Sekä parsonrussellinterrieri, jackrussellinterrieri että Jack Russell ‑terrieri ovat saaneet nimensä Devonissa, Länsi-Englannissa asuneen pastori (engl. parson) John ”Jack” Russellin (1795–1883) mukaan. Russell oli kiinnostunut metsästyksestä koirien kanssa ja jalosti tähän tarpeeseen sopivan rodun risteyttämällä keskenään erilaisia terrierimuunnoksia juuri metsästykseen sopiviksi. Parsonrussellinterriereitä käytettiin erityisesti luolametsästykseen ja rottajahtiin.

Englannin kennelklubi hyväksyi rodun ja julkaisi parsonjackrussellinterrierin virallisen väliaikaisen rotumääritelmän 22. tammikuuta 1990. FCI otti rodun väliaikaislistalleen 2. heinäkuuta 1990. Rotu syntyi kuitenkin jo 1800-luvulla. Parsonrussellinterrieri on vanhempi rotu kuin jackrussellinterrieri, jonka FCI hyväksyi viralliseksi roduksi vasta vuonna 2001.

Geenitutkimuksissa on tullut esiin, että parsonrussellinterrierin läheisimmät sukulaisrodut ovat jackrussellinterrieri, karkeakarvainen kettuterrieri ja borderterrieri.

Parsonrussellinterriereiden kanssa samaa alkuperää on Working Jack Russell -rotu, joka suomeksi tunnetaan myös nimellä Jack Russell ‑terrieri. Jälkimmäistä rotua ei rekisteröidä FCI:n rekisteriin, vaan Jack Russell Terrier Club of Great Britain ‑yhdistyksen ylläpitämään rekisteriin. Working Jack Russell ‑rodun jalostuksessa painotetaan luolametsästyskäyttöä, kuten sen nimi osoittaakin (suom. ”työskentelevä Jack Russell”).

Parsonrussellinterrierin rodun nimi oli aikaisemmin parsonjackrussellinterrieri, mutta sekaannusten välttämiseksi se muutettiin nykyiseksi.

Rotu maailmalla

Rodun kotimaassa Isossa-Britanniassa pentuja on rekisteröity vain muutamia satoja vuosittain 2020-luvulla. Parsonrussellinterrieri on Ison-Britannian kenneljärjestön Royal Kennel Clubin haavoittuvaisten koirarotujen listalla, johtuen pienistä rekisteröintimääristä ja laskevasta suosiosta.

Rekisteritietojen mukaan vuonna 2025 parsonrussellinterrieri oli 121:nneksi suosituin koirarotu Yhdysvalloissa. Saksassa parsonrussellinterriereitä on rekisteröity 2020-luvulla noin 500–800 vuosittain.

Rotu oli vuonna 2025 Suomen 46. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa rekisteröitiin joka vuosi noin 200–400 parsonrussellinterrieriä.

Terveys

Parsonrussellinterrieri

Parsonrussellinterrieri elää usein pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta ja 5 kuukautta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmään kuolleeksi ilmoitettuja rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä maksan- ja ruoansulatuskanavan sairaudet. Parsonrussellinterrierin merkittävimmät terveysongelmat ovat parodontiitti ja atopia.

Pienikokoisilla koiraroduilla on alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella. Parsonrussellinterrierillä esiintyy jonkun verran purentavirheitä: sekä yläpurentaa että alapurentaa.

Parsonrussellinterrieri on yksi atopian ja allergian riskiroduista. Noin 30 %:lla rodun edustajista esiintyy atopia- tai allergiatyyppistä iho-oireilua. Tässä sairaudessa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia on elinikäinen vaiva, joka on usein kontrolloitavissa, mutta ei parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.

Suomen rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirilta tutkitaan silmät ja polvet ennen jalostuskäyttöä. Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 4 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja parsonrussellinterrierejä. Silmäsairauksista tavallisimpia ovat kaihi ja ylimääräiset ripset (distichiasis). Linssiluksaatioon on saatu kehitettyä geenitesti.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Parsonrussellinterrierit ovat keskimääräistä koirarotua selkeästi vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli noin 6 %. Kun serkukset, joilla ei ole muuta yhteistä sukua, saavat jälkeläisen, sen sisäsiittoisuusluku on 6,25 %. Vastaavssa tilanteessa täyssisarusten jälkeläisen luku on 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Parsonrussellinterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 8 %.