Parviaranen

Parviaranen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Papukaijat Psittacidae
Suku: Viheraraset Forpus
Laji: passerinus
Kaksiosainen nimi

Forpus passerinus
(Linnaeus), 1758

Katso myös

  Parviaranen Wikispeciesissä
  Parviaranen Commonsissa

Parviaranen (Forpus passerinus), aiemmalta nimeltään tarha-aranen on eteläamerikkalainen papukaija. Sen elinympäristö on Amazonin alueella Pohjois-Brasiliassa sekä mantereen pohjoisreunassa Kolumbiassa, Venezuelassa, Guyanassa, Surinamessa ja Ranskan Guyanassa. Lajista tunnetaan viisi alalajia. Sen holotyypin kuvaili Carl von Linné Surinamesta 1758.

Ulkonäkö

Koiras
Naaras

Parviaranen on pieni papukaijalintu, se on lyhyen pyrstönsä kanssa vain 12cm pitkä ja painaa noin 40-50 grammaa. Sen höynenpuku on suurimmaksi osaksi vihreä. Aikuisella koiraalla on sinisiä merkintöjä siivissään.

Alalajeja on viisi: F.p. passerinus, F.p. viridissimus, F.p. cyanophanes, F.p. cyanochlorus, F.p. deliciosus

Käyttäytyminen

Parviarasten käyttäytymistä etenkin pesintään liittyen on tutkittu melko paljon. Arasten elämää on seurattu ja tutkittu vuodesta 1988 asti Kalifornian yliopiston (Berkeley) toimesta Venezuelassa sijaitsevalla karjatilalla.

Luonnonvaraisilla parviarasilla tehdyssä tutkimuksessa tallennettiin pesäpoikasten puuhia pesäkameran avulla. Arasen poikaset jokeltelivat ja opettelivat äänenkäyttöä samoin tavoin kuin ihmislapset: yksinään, sen kummemmin yrittämättä kommunikoida sisarustensa tai vanhempiensa kanssa. Nauhoitteilta tunnistettiin 27 erilaista ääntelytapaa. Araset aloittivat jokeltelun 21 päivän iässä ja niiden taidot kehittyivät vähitellen. Parviarasten pesintää tutkiessa havaittiin myös, että poikasilla voi olla yksilölliset "nimet".

Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että jos alkuperäinen koiras kuolee ja naaras alkaa pariutua uudestaan poikasten ollessa yhä pesässä, on suunnilleen yhtä todennäköistä, että uusi koiras joko tappaa poikaset, tai alkaa niiden isäpuoleksi. Molemmilla on puolensa: isäpuoli ei pääse levittämään geenejään välittömästi, mutta se saa puolison ja pesäpaikan rauhanomaisin keinoin.

Lähteet

  1. ↑ BirdLife International: Forpus passerinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.4.2014. (englanniksi)
  2. ↑ BirdLife Suomi - Maailman lintulajien suomenkieliset nimet www.birdlife.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 7.11.2025.
  3. ↑ IBC (englanniksi)
  4. ↑ GrrlScientist: Infanticide Or Adoption? Why Parrots Kill Or Care For Each Other’s Chicks Forbes. Viitattu 11.11.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Rory Eggleston, Nurialby Viloria, Soraya Delgado, Astolfo Mata, Hilda Y. Guerrero, Richard J. Kline, Steven R. Beissinger, Karl S. Berg: Vocal babbling in a wild parrot shows life history and endocrine affinities with human infants. Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences, 2022-06, 289. vsk, nro 1976, s. 20220592. PubMed:35642373 doi:10.1098/rspb.2022.0592 Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ GrrlScientist: Wild parrots name their babies – video the Guardian. 22.9.2012. Viitattu 11.11.2025. (englanniksi)
  7. ↑ Steven R. Beissinger, Karl S. Berg: Eviction-driven infanticide and sexually selected adoption and infanticide in a neotropical parrot. Proceedings of the National Academy of Sciences, 14.5.2024, 121. vsk, nro 20, s. e2317305121. PubMed:38709919 doi:10.1073/pnas.2317305121 Artikkelin verkkoversio.
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.