Paul Fort (1872–1960) oli ranskalainenrunoilija. symbolistien toinen sukupolvi nousi esiin Fortin, André Giden, Paul Valéryn, Paul Claudelin ja Francis Jammesin myötä, mutta sittemmin Fort siirtyi symbolismista perinteiseen Ranskan historian innoittamaan laulurunouteen. Hän julkaisi vuodesta 1897 lähtien "ranskalaisia balladeja", joissa ylistää elämää ja luontoa ja Ranskan historiaa. Näissä hän käytti välillä aiheina kansanlauluja. Fortin aleksandriineista osa on riimillisiä, eivät kuitenkaan kaikki. Hänen runoelmiaan julkaistiin koottuina nimellä Ballades françaises. Hän perusti symbolististen näytelmien esittämispaikaksi 1890 Théâtre d'Artin.
Runosuomennoksia
Yksittäisiä runoja
Pienen valkean hevosen valitus. Teoksessa: Minä olen sukua hevosille, toim. Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto, Otava 1996 ISBN951-1-14413-8
Suuri hurmio. Suom. Kaarlo Sarkia, Teoksessa: Runot WSOY 1944.
Piirileikki maailman ympäri: Jos kaikki tyttöset antaisivat käden. Teoksessa: Uusi kansakoulun lukukirja 2, WSOY 1970 ja Peruskoulun lukukirja. 2A, Valistus 1973 ISBN951-610-295-6
Teoksessa: Yrjö Jylhä, Veri ja kulta, Otava 1954.
Auringon polttamat merimiehet: Vei kerran meri heidät. He koskaan eivät palaa
Piiri: Jos kaikki maailman tyttöset käden antais toisilleen