Pauli Murray

Varhainen elämä

Murray syntyi Baltimoressa, Marylandissa. Hänen äitinsä kuoli neljä vuotta myöhemmin aivoverenvuotoon. Murrayn isä taas kärsi masennuksesta ja hänet siirrettiin mielisairaalaan. Murray päätyi asumaan tätinsä Pauline Fitzgeraldin ja isovanhempiensa Cornelia ja Robert Fitzgeraldin luo Durhamiin, Pohjois-Carolinaan. Murrayn isä murhattiin mielisairaalassa vuonna 1923.

Murray vastusti nuoresta lähtien rotuerottelua ylläpitäneitä Jim Crow -lakeja. Murray valmistui korkeakoulusta vuonna 2016 ja muutti New Yorkiin opiskellakseen Hunter Collegessa. Hän oli yksi neljästä kouluun hakeneesta mustasta naisesta. Hän valmistui vuonna 1933 pääaineenaan englanninkielinen kirjallisuus. New Yorkiin saavuttuaan Murray kiinnostui Harlemin renessanssin ajan taiteesta ja politiikasta. Hän ystävystyi muun muassa runoilija Langston Hughesin kanssa ja osallistui kansalaisoikeusaktivisti Mary McLeod Bethunen luennoille.

Suuren laman aikoihin Murray oli töissä opettajana ja toimittaja. Hän julkaisi artikkeleita ja runoja monissa aikakauslehdissä, kuten The Crisisissä.

Koulutus ja aktivismi

Murray sai julkisuutta yrittäessään hakea Pohjois-Carolinan yliopistoon, johon Murrayltä evättiin pääsy tämän rodun takia. Dekaanin Murraylle lähettämässä viestissä sanottiin, että Pohjois-Carolinan lakien ja yliopiston hallintoneuvoston päätösten mukaan mustia ihmisiä ei tulisi hyväksyä yliopistoon. Murray suivaantui laista ja kirjoitti kirjeitä muun muuassa presidentti Franklin D. Rooseveltille. Murray ystävystyi presidentin puolison Eleanor Rooseveltin kanssa.

Murray vastusti rotuerottelua julkisessa liikenteessä ja tuli vuonna 1940 pidätetyksi, kun oli kieltäytynyt istumasta bussin takaosassa Virginian Richmondissa. Murray haki vuonna 1941 Howardin yliopiston oikeustieteelliseen aikeenaan kouluttautua kansalaisoikeusasioihin erikoistuneeksi juristiksi. Hän oli ainut nainen luokkallaan, ja koki syrjintää tiedekunnan ja opiskelijoiden taholta. Hänestä tuli omien sanojensa mukaan koulutuksensa aikana feministi. Vuonna 1942 Murray oli perustamassa kansalaisoikeusjärjestö Congress of Racial Equalityä (CORE). Howardin-vuosinaan Murray keksi termin "Jane Crow" kuvaamaan mustien naisten kokemaa sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

Murray valmistui vuonna 1944 luokkansa parhaimpien joukossa ja yritti päästä tekemään jatko-opintoja Harvardin oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta hänen pääsynsä evättiin, koska hän oli nainen. Murray protestoi suoraan yliopistolle, joka kieltäytyi muuttamasta kantaansa. Murray valmistui lopulta oikeustieteen maisteriksi Berkeleystä vuonna 1945, jonka jälkeen hän opiskeli lisää lakia Kaliforniassa ja New Yorkissa.

Vuonna 1949 metodistikirkon naisjaosto palkkasi Murrayn laatimaan analyysin eri osavaltioiden rotuun liittyvistä laeista. Vuonna 1951 julkaistu tutkimus "States’ Laws on Race and Color" oli niin kattava ja perusteellinen, että Amerikan kansalaisoikeusliitto (ACLU) levitti sitä maanlaajuisesti oikeustieteellisiin kirjastoihin, mustien korkeakouluihin ja edistyksellisille järjestöille.

Murray joutui 1950-luvulla monen kansalaisoikeusliikkeeseen osallistuneen tavoin antikommunistisen mccarthyismin uhriksi. Vuonna 1952 hän ei saanut Yhdysvaltain ulkoministeriön virkaa Cornellin yliopistossa, koska häntä pestiin suositelleita henkilöitä (Eleanor Roosevelt, Thurgood Marshall ja A. Philip Randolph) pidettiin radikaaleina.

Murray matkusti 1960-luvulla Ghanaan, jossa myös opetti oikeustiedettä. Palattuaan Yhdysvaltoihin hän valmistui ensimmäisenä mustana oikeustieteen tohtoriksi Yalen yliopistosta väitöskirjalla "Roots of the Racial Crisis: Prologie to Policy".

Myöhempi ura ja aktivismi

Murray jatkoi aktivismiaan koko 1960-luvun ajan. Vuonna 1962 presidentti John F. Kennedy nimitti Murrayn kansalais- ja poliittisten oikeuksien komiteaan osana naisten asemaa käsittelevää komissiota. Eleanor Roosevelt oli ehdottanut Murrayta tehtävään. Murray työskenteli tiiviisti muun muassa Martin Luther King, Jr.:n kanssa ja kritisoi sitä, miten vähäistä edustusta ruohonjuuritason taisteluissa ratkaisevan tärkeät mustat naiset olivat saaneet kansallisella tasolla. Vuonna 1966 Murray oli perusti muun muassa Betty Friedanin kanssa kansallisen naisjärjestön (National Organization for Women, NOW), mutta vetäytyi myöhemmin roolistaan järjestössä, koska se ei hänen mielestään käsitellyt riittävästi mustien ja työväenluokkaisten naisten ongelmia.

Murraystä tuli vuonna 1967 vuonna Etelä-Carolinassa sijaitsevan Benedict Collegen varapuheenjohtaja. Murray toimi myöhemmin oikeustieteen professorina Brandeisin yliopistossa vuosina 1968–1973. Hän kehitti ensimmäiset afroamerikkalaisia ja naisia tukevat kurssit.

Murray vihittiin episkopaalisen kirkon papiksi Washingtonin kansalliskatedraalissa vuonna 1977, minkä myötä hänestä tuli ensimmäinen afroamerikkalainen nainen kyseisessä roolissa. Hän palveli pappina kuolemaansa asti.

Murray kuoli syöpään Pittsburghissa 1. heinäkuuta 1985.

Sukupuoli ja seksuaalisuus

Murray tuli parikymppisenä tietoiseksi naisia kohtaan tuntemastaan viehätyksestä. Aikansa seksuaaliteoreetikoiden, pääasiassa Havelock Ellisin, teoksien perusteella hän piti itseään enemmän mies- kuin naispuolisena "inverttinä" tai "pseudohermafrodiittina". Murray kokeili erilaisia nimiä, joita olivat muun muassa ”Pete”, ”Dude” ja ”Paul”, ennen kuin päätyi nimeen Pauli. Perheenjäsentensä kanssa käymässä kirjeenvaihdossa hän kuvaili itseään "mies/nais-persoonallisuudeksi". Myöhemmissä teksteissään hän kutsui itseään naiseksi ja käytti feminiinisiä she/her-pronomineja.

Historoitsija Rosalind Rosenberg on väittänyt, että Murray oli transmies, joka ei kuitenkaan tiedon ja hyväksynnän puutteessa kyennyt kuvaamaan kokemustaan.

Murrayn pitkäaikainen kumppani oli Irene Barlow, jonka hän oli tavannut 1950-luvulla työskennellessään lakitoimistossa.