Penkkisija eli penkkijärjestys oli aiemmin Ruotsissa ja Suomessa säätyyn tai arvoasemaan perustuva tietty istumapaikka kirkossa. Asetuksen mukaan istumajärjestys oli määrättävä pitäjänkokouksessa. Aikoinaan oli kirkoissa varattu istuimet piispalle ja papistolle alttarin ympäriltä ja kuorolle kuorista. Luterilaisissa kirkoissa tulivat seurakuntalaisten penkit käyttöön puhdasoppisuuden aikana, joka oli 1600-luvulla vallinnut oppisuunta. Alkuun penkkeihin sijoittumisessa noudatettiin tarkkaan sääty-yhteiskunnan arvojärjestystä. Nykyisin tietty istumapaikka on varattu muun muassa valtiovallan edustajille merkittävissä kirkollisissa juhlatilaisuuksissa.