| Persianruusu | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Alaheimo: | Rosoideae |
| Suku: | Ruusut Rosa |
| Laji: | foetida |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rosa foetida |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Persianruusu (Rosa foetida) on Lounais-Aasiassa luonnonvaraisena kasvava ruusulaji. Ruusu on saanut tieteellisen nimensä kukkiensa tuoksusta, jota pidetään epämiellyttävänä. Latinan foetida tarkoittaa ”pahaa hajua”. Ruususta käytetään myös nimeä Rosa lutea, mikä viittaa sen keltaiseen väriin. Persianruusu kulkeutui Eurooppaan 1600-luvulla Iranista. Sitä kutsutaan myös nimellä ’Austrian yellow’, koska se tuli Eurooppaan Itävallan kautta. Ruusu on vuonna 1597 kuvattu englantilaisen kasvitieteilijä John Gerardin julkaisussa Gerard's Herbal.
Persianruusu kasvaa noin 1,5 metriä korkeaksi, pystyksi, runsaasti haaroittuneeksi pensaaksi. Lehdet ovat pienikokoiset, tummanvihreät ja kiiltävät. Kukat ovat väriltään keltaiset, halkaisijaltaan noin 5 cm, ja niissä on viisi terälehteä. Kukkien tuoksu on vahva ja epämiellyttävä. Persianruusu muodostaa pyöreitä, oranssinpunaisia kiulukoita. Persianruusu on hyvin kuivuutta kestävä.
Persianruusun päälevinneisyysalue on Iranin vuoristoisista pohjois- ja länsiosista Georgian Kaukasukselle ulottuvalla alueella, mutta sitä esiintyy koko Iranissa ja myös lännempänä Turkissa, Irakissa ja Syyriassa sekä idempänä Afganistanissa ja Pakistanissa aina Kirgisiaan saakka.

Persianruususta on luonnossa syntynyt muunnos, persiankeltaruusu (Rosa foetida 'Persiana'), joka kasvutapansa puolesta on kuin persianruusu, mutta sen kukat vain ovat kerrannaiset. Persiankeltaruusu tuotiin Eurooppaan Iranista vuonna 1837. Koska Euroopassa ei ole ollut luonnonvaraisesti kasvavia keltaisia ruusuja, ovat persianruusun ja persiankeltaruusun geeniperimät olleet tärkeässä asemassa keltaisten ruusujen jalostuksessa. Jalostamalla, luonnossa risteytymällä tai mutaatioiden kautta ovat syntyneet muun muassa seuraavat keltaiset tai keltasävyiset ruusulajikkeet:
Persianruususta ei tullut suosittua tavallisten puutarhaviljelijöiden keskuudessa 1600-luvulla, kun se tuotiin Iranista, koska sillä oli vaatimaton villiruusumainen ulkonäkö ja epämiellyttävä tuoksu. Sitä ei nykyisinkään juurikaan viljellä tai käytetä koristepensaana.