Suomessa rekisteröity 1 022 (isoja 340, keskikokoisia 475 ja pieniä 207)
Alkuperäinen käyttö
liharuoka, seurakoira
Nykyinen käyttö
seurakoira
Elinikä
keskimäärin 11 vuotta
Muita nimityksiä
perulainen, perro sin pelo del Perú, Peruvian Hairless Dog, Inca Hairless Dog, chien nu du Perou, Peruanischer Nackthund, peruu karvutu koer, viringo, perro calato, perro chimo, perro chimú, dielmatian
Perunkarvatonkoira (esp.perro sin pelo del Perú) on perulainenkoirarotu, jolle on ominaista karvapeitteen lähes täydellinen puuttuminen suurimmassa osasta yksilöitä. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi perunkarvatonkoiran pentuja muutamia kymmeniä vuosittain.
Ulkonäkö
Perunkarvatonkoira on solakka, tyylikäs, voimakas ja tasapainoinen, eikä sen tule vaikuttaa karkeatekoiselta. Pää on pitkänomainen ja kirsua kohti kapeneva, kallo keskipitkä ja ylhäältä katsottuna leveä. Silmät ovat keskikokoiset ja hieman mantelinmuotoiset, vaihdellen väriltään keltaisesta ja ruskeasta (kaikissa sävyissään) mustaan - aina joko karvapeitteen tai ihon väriin sointuen. Korvat ovat keskipitkät ja lähes teräväkärkiset; koiran ollessa tarkkaavainen pystyt, mutta levossa taaksepäin kääntyneet.
Karvamuunnoksia on kaksi, karvaton ja karvallinen - ensiksi mainitun hampaisto on lähes aina epätäydellinen. Karvattomalla väritys vaihtelee joko kaikista harmaan ja sinisen sävyistä mustaan (liuskeenmusta, norsunmusta tai sinimusta) tai vaaleanruskeasta tummanruskeaan. Yksivärisyys on toivottua, mutta myös vaaleanpunertavat tai valkoiset läiskät sallitaan - läiskät eivät kuitenkaan saa peittää yli kolmasosaa rungon värityksestä.
Rodusta esiintyy kolme kokomuunnosta: pieni (pequeño) säkäkorkeudeltaan 25–40 cm ja painoltaan 4–8 kg, keskikokoinen (mediano) säkäkorkeudeltaan 41–50 cm ja painoltaan 8-12 kg sekä suuri (grande) säkäkorkeudeltaan 51–65 cm ja painoltaan 12–30 kg.
Karvattomuus
Rodun erikoispiirteenä on karvapeitteen lähes täydellinen puutos useimmilla yksilöillä. Karvan määrä vaihtelee yksilökohtaisesti ja sen yleisimmät esiintymispaikat ovat pää, tassut sekä häntä. Näissä paikoissa myös rotumääritelmä sallii karvan esiintymisen. Geeni (nimetty FOXI3), joka karvattomuuden aiheuttaa, on hallitseva, mutta homotsygoottina letaali. Tästä seuraa se, että jokainen karvaton koira kantaa sekä karvattomuuden että karvallisuuden aiheuttavaa geeniä. Näin ollen koiran on mahdollista periä molemmilta vanhemmiltaan karvallisuusgeeni, joten rodussa esiintyy myös karvallisia yksilöitä.
Kahden karvallisen koiran yhdistäminen on kielletty, koska siitä ei voi syntyä karvatonta pentua. Karvalliset koirat saavat osallistu Suomessa koiranäyttelyihin siinä missä karvattomat yksilöt.
Keskikokoinen karvallinen perunkarvatonkoira.
Luonne ja käyttäytyminen
Perunkarvatonkoira on eloisa, valpas, leikkisä ja aktiivinen. Se kiintyy syvästi perheeseensä. Vieraita ihmisiä kohtaan se saattaa olla aluksi varautunut. Aggressiivisuus tai liiallinen arkuus ei ole hyväksyttyä. Perulaiset ovat hyviä vahtikoiria. Perunkarvatonkoira sopii niin yksinasuville kuin koko perheen koiraksikin.
Alkuperä
Alun perin perunkarvatonkoira oli samaa rotuja inkojenkarvatonkoiran kanssa, mutta kesti tätä paremmin auringonvaloa pigmenttinsä ansiosta ja kykenikin siksi ulkoilemaan myös päiväsaikaan - siitä nimitys daytime dog. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus oli toimia ruokana, kunnes inkat ottivat vallan alueella ja alkoivat pitää sitä korkea-arvoisena lemmikkinä. Todennäköisesti niihin aikoihin värityksellä alkoi olla enemmän väliä, ja rotu erkani inkojenkarvatonkoirasta.
Terveys
Perunkarvatonkoira elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä sydänsairaudet. Perunkarvatonkoiran tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa parodontiitti, hammaspuutokset, iho-ongelmat, patellaluksaatio, lonkkaniveldysplasia ja kaihi.
Johtuen perunkarvatonkoiran pienestä koosta on rodun pienellä kokomuunnoksella alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.
FOXI3 mutaatio aiheuttaa karvattomuuden lisäksi merkittäviä ongelmia koirien hampaistoon. Karvattomille koirille on ominaista sekä alaleuan että yläleuan pysyvien kulmahampaiden, poskihampaiden ja jossain määrin myös etuhampaiden puuttuminen. Lisäksi karvattomilla koirilla on vajaasti kehittyneet karvatupet ja niillä esiintyy karvatuppien tukkeutumisia, mistä seuraa erinäisiä iho-ongelmia. Rodulla erilaiset iho-ongelmat ovat tavallisia. Kesällä karvattomilla yksilöillä valkokirjavien koirien ihoa voi joutua suojaamaan vaatetuksella tai aurinkorasvalla.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 7%:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja perunkarvatonkoiria. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Noin 73%:lla perunkarvatonkoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vain 3%:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy lähinnä kaihia. Perunkarvatonkoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, polvilausunto ja silmälausunto.
↑Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 594. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
↑C. Wallis, L. J. Holcombe:A review of the frequency and impact of periodontal disease in dogs.Journal of Small Animal Practice,2020-09, 61. vsk, nro 9, s. 529–540.doi:10.1111/jsap.13218ISSN0022-4510Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
Peru
