Peter DeBoer

Pelaajatilastot

Detroit Whalers

DeBoerista tuli apuvalmentaja Detroit Junior Red Wingsin aikana kaudella 1994–1995. Vuoden 1995 työsulkukauden jälkeen seuran nimi vaihdettiin Detroit Whalersiksi ja DeBoer ylennettiin päävalmentajaksi, kun Paul Maurice lähti joukkueesta valmentamaan NHL:ään, Hartford Whalersiin. DeBoer valmensi Whalersin ensimmäiselle sijalle runkosarjassa. Pudotuspeleissä joukkue eteni kolmannelle kierrokselle. Kaudella 1996–97 Detroitin peli takkusi ja se saavutti 26 voittoa, 34 tappiota ja 6 tasapeliä.

Plymouth Whalers

Joukkueen uudeksi nimeksi tuli Plymouth Whalers 1997 aikana. Se sijoittui toiseksi läntisessä divisioonassa saldonaan 37 voittoa, 22 tappiota ja 7 tasapeliä. Sen jälkeen he etenivät kolmannelle kierrokselle pudotuspeleissä. Kaudella 1998–99 DeBour johti joukkueensa liigan kärkeen 106 pisteellä, millä he ansaitsivat Hamilton Spectator Trophyn. DeBour voitti OHL:n vuoden valmentajan palkinnon, Matt Leyden Trophyn. Plymouth oli pudotuspeleissä pettymys, koska joukkue koki tappion altavastaaja London Knightsille toisella kierroksella.

Kaudella 1999–2000 Plymouth oli jälleen paras liigassa ja DeBoer sai toisen kerran Matt Leyden Trophyn. Whalers eteni J. Ross Robertson Cupin finaaleihin, joissa se kuitenkin hävisi Barrie Coltsille 4–2.

Whalersilla oli menestyksekäs kausi 2000–2001, jolloin se voitti lännen divisioonan kolmantena peräkkäisenä kautena ja oli liigan toiseksi paras joukkue. Plymouth voitti pudotuspeleissä yhdeksän ensimmäistä peliä ja eteni J. Ross Robertson Cupiin toisen kerran peräkkäin. Plymouth voitti Ottawa 67’sin kuudessa pelissä.

Kauden jälkeen DeBoer ja hänen apulaisensa Steve Spott päättivät jättää Whalersin ja liittyä Kitchener Rangersiin vastaavissa tehtävissä.

Kitchener Rangers

DeBoerin ottaessa päävalmentajan tehtävät vastaan Kitchener Rangerisissa, se oli jäänyt edellisellä kaudella pudotuspelien ulkopuolelle 10. sijalle. DeBoerin tultua joukkueeseen Kitchener sijoittui oman divisioonansa kolmanneksi. Joukkue tippui kuitenkin pudotuspeleistä ensimmäisellä kierroksella Guelph Stormia vastaan.

Rangers paransi taas kaudella 2002–2003 voittaen Hamilton Spectator Trophyn oltuaan liigan paras 100 pisteellä. Pudotuspeleissä Rangers voitti ensimmäisellä kierroksella Sault Ste. Marie Greyhoundsin, minkä jälkeen se voitti viiden pelin sarjassa Guelph Stormin. Sen jälkeen vastaan tuli DeBourin entinen joukkue Plymouth Whalers. Whalers voitti viidennen pelin 2–1 jatkoajalla ja johti sarjaa 3–2. Kitchener kuitenkin sisuuntui ja voitti kaksi viimeistä peliä, jonka jälkeen se eteni J. Ross Robertson Cupin finaaleihin, joissa vastaan asettui Ottawa 67’s. Ottawa vei sarjan avausottelun, minkä jälkeen Kitchener voitti kaikki neljä ottelua. Rangers voitti myös vuoden 2003 Memorial Cupin. Joukkue ei ollut voittanut Memorial Cupia 21 vuoteen.

Kaudella 2003–2004 joukkue oli neljäs lännen konferenssissa. Pudotuspeleissä se tippui kolmannella kierroksella viidessä pelissä. Vastassa niissä oli London Knights.

Joukkue sai kaudella 2005–2006 96 pistettä, joka oli kolmanneksi eniten liigassa. Seuraavalla kaudella 2006–2007 pisteitä tuli kaksi enemmän eli 98 ja oli jälleen kolmas.

Kun Rangers oli nimetty isännäksi Memorial Cupiin vuonna 2008, Kitchener ylsi OHL:n historian parhaaseen tulokseen; 53 voittoa, 11 tappiota ja 4 tasapeliä. Lisäksi joukkue sai 110 pistettä voittaen Hamilton Spectator Trophyn. DeBoerin johdolla Kitchener voitti Plymouth Whalersin ja Sarnia Stingin kahdella ensimmäisellä kierroksella. Vuoden J. Ross Robertson Cupin finaalissa vastaan asettui Belleville Bulls. Rangers hävisi Memorial Cupin loppuottelussa Spokane Chiefsille maalein 1–4.

Florida Panthers

DeBoer päätti ottaa seuraavan askeleen urallaan ja 13. kesäkuuta 2008 hänet nimettiin päävalmentajaksi NHL:ssä pelaavaan Florida Panthersiin. DeBoerin johdolla Florida saavutti historiansa toiseksi parhaan tuloksen, 41–30–11, mikä ei kuitenkaan riittänyt pudotuspeleihin pääsemiseen.

Kaudella 2009–2010 Panthers saavutti 77 pistettä saldolla 32–37–13. Kaudella 2010–2011 Panthers sijoittui viimeiselle sijalle itäisessä konferenssissa 72 pisteellä, minkä jälkeen Panthers antoi DeBoerille potkut.

New Jersey Devils

New Jersey Devilsin GM Lou Lamoriello palkkasi DeBoerin 19. heinäkuuta 2011. Ensimmäisellä Devils -kaudellaan DeBoer valmensi joukkueelle valmennusuransa toistaiseksi parhaan voitto- ja pistemäärän. Ensimmäisen kerran urallaan hänen valmentamansa joukkue pääsi Stanley Cup -finaaleihin. Devils päihitti ensimmäisellä kierroksella DeBoerin entisen joukkueen Florida Panthersin seitsemännen ottelun toisella jatkoajalla. Tämän jälkeen Devils päihitti Philadelphia Flyersin toisella kierroksella viidessä pelissä ja kolmannella itäisen konfrenenssin finaaleissa New York Rangersin kuudessa ottelussa. Devils pääsi finaaleihin ensimmäisen kerran vuoden 2003 jälkeen. Finaaleissa joukkue kuitenkin hävisi mestaruuden Los Angeles Kingsille kuudessa ottelussa.

Työsulkukaudella 2012–2013 Devils sijoittui Atlantic -divisioonan viimeiseksi tilastolla 19-19-10. Joukkue ei päässyt pudotuspeleihin.

Kaudella 2013–2014 Devils aloitti kauden tilastolla 1–5–3, eikä se pystynyt toipumaan huonosta alusta. Se sijoittui uuden Metropolitan -divisioonan kuudennelle sijalle saldolla 35–29–18. Devils jäi toisena kautena peräkkäin pudotuspelien ulkopuolelle.

Joulukuun lopulla 2014 New Jersey Devils vapautti DeBoerin tehtävästään.

San Jose Sharks

DeBoer toimi San Jose Sharksin päävalmentajana neljän kauden ajan kunnes sai potkut joulukuussa 2019.

Vegas Golden Knights

Tammikuussa 2020 Vegas Golden Knights palkkasi DeBoerin päävalmentajakseen. DeBoer sai potkut Vegasista kesällä 2022.

Dallas Stars

Heinäkuussa 2022 Dallas Stars palkkasi DeBoerin päävalmentajakseen. Deboer sai Dallasista kesällä potkut 2025.

Valmentajatilastot NHL:ssä

Palkinnot

• OHL:n paras valmentaja (Matt Leyden Trophy) 1999 ja 2000

Viitteet

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Peter DeBoer