Hänen saavutuksiinsa kuuluvat ensimmäisen georgialaisen luostarin perustaminen Betlehemiin ja ensimmäiseksi, Majuman lähistöllä sijaitsevan Gazan, piispaksi pääsy.
Elämä
Pietari Iberialainen syntyi kuninkaallisen Khosroidien dynastiaan Iberian kuningaskuntaan. Hänet nimettiin alkuperäisesti Murvaniksi (tai vaihtoehtoisesti Nabarnugios), Iberian prinssiksi (Kartli). Hänen isänsä, kuningas Bosmarios Iberialainen, kutsui tunnetun filosofin, Lazican Mithradatesin, ottamaan osaa Murvanin koulutukseen. Vuonna 423 prinssi lähetettiin poliittisena vankina Konstantinopoliin, missä hän sai loistavan koulutuksen Rooman keisarinnan, Aelia Eudocian, Theodosius II:n vaimon, alaisuudessa.
Prinssi lähto yhdessä oppi-isänsä Mithradatesin kanssa palatsista ja karkasi tehdäkseen pyhiinvaellusmatkan Palestiinaan. Hän alkoi käyttää nimeä Pietari ja tuli munkkiselvennäJerusalemissa. Myöhemmin, vuonna 430, hän perusti oman luostarinsa Betlehemiin (myöhemmin tunnettu nimellä Betlehemin Georgialainen luostari). Vuonna 445 hänet vihittiin papiksi. Yhdessä Mithradatesin (silloin tunnettu nimellä Johannes)selvennä kanssa he matkustivat monen Lähi-idän maan läpi asettuen vihdoin Gazan läheisyydessä sijaitsevaan Majumaan.
Vuonna 452 hän palveli Majuman piispana kuuden kuukauden ajan ennen kuin useat kristityt karkotettiin paikallisen hallitsijan julistuksen vuoksi. Pietari karkasi Egyptiin, mutta palasi Palestiinaan vuosikymmenen jälkeen. Hän sai useita seuraajia ja oppilaita. Keskiaikaisten lähteiden mukaan hän oli useiden kuuluisien uskonnollisten kirjoitusten tekijä. Mitkään niistä eivät kuitenkaan selvinneet Pietari-nimen alla.
Pietari kuoli Yavneh-Yamissa, Iamnian muinaisessa satamassa, vuonna 491. Hänet haudattiin luostarissaan Gazan lähistöllä.
Monet itämaiset kirkot ajattelevat hänen hairahtuneen Khalkedonialaisesta doktriinista.
Niin kutsuttu georgialainen versio, alkuperäisesti Pietarin vertaisen, Mytilenen piispa Zakharias Mytileneläisen kreikan kielellä kirjoittamana, säilynyt manuskripti 13. vuosisadalta
Lähteet
Horn, Cornelia B. (2006), Asceticism And Christological Controversy in Fifth-century Palestine: The Career of Peter The Iberian. Oxford University Press, ISBN0-19-927753-2.
↑Sh. Nutsubidze. "Mystery of Pseudo-Dionys Areopagit (a monograph), Tbilisi, 1942; E. Honigmann, Pierre l'Iberian et les ecrits du Pseudo-Denys l'Areopagita. Bruxelles, 1952.
↑Horn, Cornelia; Phenix, Robert:John Rufus: The Lives of Peter the Iberian, Theodosius of Jerusalem, and the Monk Romanus.Society of Biblical Literature, 1/9/2008.ISBN1-58983-200-0Teoksen verkkoversio.
↑Useat idän kirkoista (Armenialainen, Koptinen, jne) uskoivat Pietarin olevan monofysiitti ja anti-khalkedonialainen. Tätä näkemystä ei kuitenkaan jaa georgialainen Ortodoksinen kirkko. Vaikka hänen elämäkertansa eivät käsittele tätä aihetta, jotkut oppineista, jotka ovat armenialaisten lähteiden kanssa samaa mieltä, hyväksyvät idean anti-khalkedonialaisuudesta, kun taa toiset eivät. Esimerkiksi David Marshall Lang uskoi Pietarin mahdolliseen monofysitismiin (ks. Lang, D.M. "Peter the Iberian and his biographers." Journal of Ecclesiastical History, 1951: 159-168), kun taas Shalva Nutsubidze (Georgia, 1942) ja Ernest Honingmann (Belgia, 1952) uskoivat hänen olevan uusplatonilainen filosofi. (Horn (2006), p. 167.)
Aiheesta muualla
David Marshall Lang, "Peter the Iberian and His Biographers". Journal of Ecclesiastical History, vol. 2 (1951), pp 156–168. (englanniksi)
Jan-Eric Steppa, John Rufus and the World Vision of Anti-Chalcedonian Culture, (Gorgias Press, 2002), xxvii + 199 pp.ISBN1-931956-09-X
Ernest Honigmann, Pierre l'iberian et les ecrits du Pseudo-Denys l'Aréopagite, Bruxelles, 1952 (ranskaksi)
Petre Iberi. Works, Tbilisi, 1961 (georgiaksi)
Shalva Nutsubidze. Mystery of Pseudo-Dionys Areopagit, Tbilisi, 1942 (georgiaksi)(englanniksi)
Shalva Nutsubidze. Peter the Iberian and problems of Areopagitics. - Proceedings of the Tbilisi State University, vol. 65, Tbilisi, 1957. (venäjäksi)
A. Kofsky. "Peter the Iberian and the Question of the Holy Places," Cathedra 91 (1999), pp.79–96. (hepreaksi)
ქართული ლიტერატურის ქრესტომათია. ტ. I შედგ. ს. ყუბანეიშვილის მიერ. ტ. I. თბ. 1944. (georgiaksi)
ძველი ქართული აგიოგრაფიული ლიტერატურის ძეგლები, ი. აბულაძის რედაქციით, II ტ. თბ. 1967. (georgiaksi)
ძველი ქართული აგიოგრაფიული ლიტერატურის ძეგლები, IV, ე. გაბიძაშვილის და მ. ქავთარიას რედაქციით, ტ. თბ. 1968. (georgiaksi)
ცხოვრება პერტე იბერისა, ასურული რედაქცია გერმანულიდან თარგმნა, გამოკვლევა, კომემტარები და განმარტებითი საძიებლები დაურთო ი. ლოლაშვილმა, თბილისი, 1988. (georgiaksi)
პეტრე იბერიელი (ფსევდო-დიონისე არეოპაგელი). შრომები. თარგმ. ეფრემ მცირისა. ს. ენუქაშვილის გამოც. თბ. 1961. (georgiaksi)
შ. ნუცუბიძე. პეტრე იბერი და ანტიკური ფილოსოფიური მემკვიდრეობა. შრომები. ტ. V. თბ. 1975. (georgiaksi)
ს. ყაუხჩიშვილი. ბერძნული ლიტერატურის ისტორია. ტ. III. თბ. 1973.(georgiaksi)
Н. Марр. Житие Петра Ивера, царевича—подвижника и епископа Мойюмского V века. Православный палестинский сборник. 1896 г. т. 16. (venäjäksi)
მ. თარხნიშვილი, ახლად აღმოჩენილი ქართული მონასტერი ბეთლემში, ბედი ქართლისა, 16, 1954. (georgiaksi)
გ. წერეთელი, უძველესი ქართული წარწერები პალესტინიდან, თბილისი, 1960. (georgiaksi)
გ. ფერაძე, უცხოელ პილიგრიმთა ცნობები პალესტინის ქართველი ბერებისა და ქართული მონასტრების შესახებ, გამოსაცემად მოამზადა, შესავალი წერილი და დამატებითი შენიშვნები დაურთო გ. ჯაფარიძემ, თბილისი,1995. (georgiaksi)
თ. მგალობლიშვილი, უცნობი ქართული მომასტერი წმ. მიწაზე, გვ. 341-349. (georgiaksi)
საქართველოს მართლმადიდებელი ეკლესიის ენციკლოპედიური ლექსიკონი, ავტორ-შემდგენელნი: ენრიკო გაბიძაშვილი (ხელმძღვანელი), მაია მამაცაშვილი, ანა ღამბაშიძე. თბ. 2007. (georgiaksi)
