| Peter L. Berger | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. maaliskuuta 1929 Wien, Itävalta |
| Kuollut | 27. kesäkuuta 2017 (88 vuotta) Brookline, Massachusetts, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | |
| Koulutus ja ura | |
| Instituutti | Bostonin yliopisto |
| Tutkimusalue | sosiologia, teologia |
Peter Ludwig Berger (17. maaliskuuta 1929 Wien, Itävalta – 27. kesäkuuta 2017 Brookline, Massachusetts, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen sosiologi ja luterilainen teologi, joka tunnetaan sosiaalisesta konstruktionismista muun muassa yhdessä Thomas Luckmannin kanssa kirjoittamassa teoksessaan Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen: tiedonsosiologinen tutkielma (1966). Myöhemmin hän keskittyi erityisesti uskonnonsosiologiaan.
Berger syntyi Itävallassa ja muutti Yhdysvaltoihin pian toisen maailmansodan jälkeen. Hän valmistui Wagner Collegesta vuonna 1949 ja jatkoi opintojaan New School for Social Researchissa New Yorkissa, väitellen tohtoriksi vuonna 1952.
Vuosina 1955–1956 Berger työskenteli Evangelische Akademiessa Bad Bollissa Saksassa. Vuosina 1956–1958 hän toimi apulaisprofessorina Pohjois-Carolinan yliopistossa, vuosina 1958–1963 puolestaan Hartfordin teologisessa seminaarissa. Myöhemmin hän toimi professorina New School for Social Researchissa, Rutgersin yliopistossa ja Bostonin yliopistossa.
Bergerin ajattelussa yhteiskunnan ja yksilön välinen suhde on keskeisellä sijalla. Berger tunnetaan parhaiten näkemyksestään, jonka mukaan sosiaalinen todellisuus on yksi tietoisuuden muoto. Hänen mukaansa yhteiskunta on subjektiivinen todellisuus – yksilön ja yhteiskunnallisten rakenteiden välinen vuorovaikutus tuottaa yksilöllä olevat käsitykset todellisuudesta. Ihmisten muodostamista käsitteistä ja heidän tekemistään keksinnöistä tulee ajan myötä osa todellisuuttamme. Kieli on keskeisessä osassa yhteiskunnallisten rakenteiden muotoutumisessa.
Uskonnonsosiologiassa Bergerin ajattelu on vaikuttanut moniin nykyisiin uskonnonsosiologeihin, mukaan lukien Robert Hefner, Michael Plekhon, Nancy Ammerman ja Christopher Marsh. Berger katsoi, ettei uskonto maallistumisesta huolimatta ole vain läsnä yhteiskunnassa vaan voi edelleen hyvin ja sitä harjoitetaan jopa enemmän kuin joskus aiemmin. Hänen mukaansa yhteiskunnallinen moniarvoisuus ja globalisaatio johtavat perustavanlaatuisiin muutoksiin siinä, kuinka yksilöt kokevat uskon: itsestäänselvyyksinä pidetyt uskonsisällöt korvautuvat henkilökohtaisen uskonnollisen kokemuksen etsinnällä.