Filosofia
Zapffen pääteoksena voidaan pitää filosofista tutkielmaa nimeltä Om det tragiske (1941). Sen pääajatukset inhimillisestä olemassaolosta on esitetty myös lyhyemmin esseessä Den sidste Messias (1933). Zapffen ajatus oli, että ihmiset ovat syntyneet sellaisella ylikehittyneellä kyvyllä (ymmärrys, itsetuntemus) varustettuina, joka ei sovi luonnon suunnitelmaan. Ihmiset vaativat oikeutusta ja selitystä elämään ja kuolemaan liittyville kysymyksille, mutta luonto ei pysty tarjoamaan tällaisia. Tästä seuraava tragedia on, että ihmiset käyttävät kaiken aikansa yrittämällä olla jotain muuta kuin ihmisiä. Ihmisolento on näin paradoksi.
Zapffe kuvasi neljä puolustusmekanismia, joiden avulla ihmiskunta yrittää välttää tämän paradoksin kohtaamisen:
- Eristäytyminen. Ihminen piiloutuu totuudelta. Ihminen yksinkertaisesti ei ajattele totuutta tai puhu siitä.
- Ankkuroituminen. Tämä puolustusmekanismi perustuu kaikkiin sellaisiin asioihin, jotka ihmiset ottavat itsestäänselvyyksinä.
- Häiriötekijöihin keskittyminen. Suosituin puolustusmekanismi; ihminen keskittyy yksinkertaisesti ulkoisiin vaikutelmiin.
- Ylevöityminen. Vähiten suosittu puolustusmekanismi; ihminen ottaa etäisyyttä ja katsoo olemassaoloaan esteettisestä näkökulmasta (esimerkiksi kirjailijat, runoilijat, taidemaalarit). Zapffe katsoi itse käyttävänsä tätä mekanismia yhdistettynä elämän luonnetta koskevaan huumoriin.
