.jpg)
Philip Catherine (s. 27. lokakuuta 1942 Lontoo) on belgialainen jazzkitaristi. Hän syntyi englantilaiselle äidille ja belgialaiselle isälle, mutta muutti varhain perheineen Brysseliin.
Catherine kiinnostui teini-ikäisenä kitaransoitosta ja omaksui vaikutteita George Brassensilta. Hän sai opetusta ja tutustui jazzimprovisaation perusteisiin löydettyään Django Reinhardtin. Catherine alkoi pian hyödyntää vaikutteita tältä ja sitten muun muassa René Thomasilta. Hän aloitti esiintymisen teini-iässä ja toimi triona Lou Bennettin sekä Oliver Jacksonin kanssa. Lisäksi hän esiintyi Jack Selsin ja Edgar Batemanin kanssa. Vuonna 1970 viulisti Jean-Luc Ponty pyysi Catherinen liittymään kokoonpanossa. Catherine toimi siinä vuoden ajan. Hän omistautui progressiiviseen fuusiotyyliin muiden muassa John McLaughlinin ja Larry Coryellin innoittamana. Catherine sai muodollista koulutusta Berklee College of Musicissa Bostonissa.
Palattuaan Belgiaan Catherine soitti muiden muassa Klaus Weissin, Les McCannin, Karin Krogin ja Dexter Gordonin kanssa. Hän debytoi sooloartistina albumilla Stream (1972). 1970-luvulla hän julkaisi myös albumit Guitars, September Man ja Nairam. Catherinen yhteistyökumppaneihin noina aikoina kuuluivat Herb Geller, Niels-Henning Ørsted Pedersen, Charles Mingus, Larry Coryell, Charlie Mariano ja Palle Mikkelborg. Catherinen 1980-luvulla julkaisemia albumeita olivat Babel, End of August ja Trio. Hän sai samalla vuosikymmenellä huomiota kiertue- ja levytystyöstään Chet Bakerin kanssa. Catherine keskittyi Bakerin kanssa akustispohjaisempaan estetiikkaan. Lisäksi hän soitti muiden muassa Christian Escoudén, Didier Lockwoodin, Aldo Romanon, Stéphane Grappellin ja Kenny Drew’n kanssa. Catherine omisti myöhemmin Bakerin muistolle albumin I Remember You (1990).
Vuonna 2001 Catherine yhdisteli akustista jazzia ja elektronista fuusiota albumilla Blue Prince. Hänen kanssaan siinä soittivat Bert Joris, Hein van de Geyn ja Hans van Oosterhout. Hän vieraili Aka Moonin ja Baba Sissokon albumilla Culture Griot vuonna 2009. Vuonna 2015 Catherine toteutti Orchestre Royal de Chambre de Wallonien kanssa albumin The String Project: Live in Brussels. Vuonna 2019 hän julkaisi Sven Fallerin ja Paulo Morellon kanssa albumin Manoir de Mes Rêves, jossa on muun muassa tulkintoja ranskalaisista chansoneista. Catherinen muita yhteistyökumppaneita ovat olleet Enrico Pieranunzi, Joe LaBarbera, Martin Wind, Eero Koivistoinen ja Emmanuel Bex.
