| Piikkisimppu | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Simppukalat Cottoidei |
| Heimo: | Merisimput Psychrolutidae |
| Suku: | Taurulus |
| Laji: | bubalis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Taurulus bubalis |
|
| Katso myös | |
Piikkisimppu (Taurulus bubalis) on 10–15 senttimetrin mittainen kallioisten ja kivikkoisten merenpohjien kalalaji. Se esiintyy Suomessa Sipoon ja Kaskisten välisellä rannikolla sekä Ahvenanmaalla. Suolapitoisuuden väheneminen rajoittaa sen leviämistä pohjoisemmas Pohjanlahdelle. Laajemmin piikkisimppu esiintyy Länsi-Euroopan rannikkovesissä Murmanskista Portugaliin ja Välimeren länsiosiin.
Piikkisimppu on selvästi isosimppua harvalukuisempi laji. Se elää kallioisissa ja kivikkoisissa rannikkovesissä levävyöhykkeen alemmissa osissa. Piikkisimppu on myrkyllinen kidusten päällä olevista piikeistä.
Piikkisimppu kutee Suomessa maalis-toukokuussa. Koiraan vatsan voimakkaan punainen kutuväri alkaa kehittyä jo myöhäissyksyllä. Mätimunien halkaisija on 1,5–1,8 millimetriä ja ne ovat useimmiten väriltään oranssinpunaisia tai joskus sinivihreitä. Poikaset ovat kuoriutuessaan 5,5-6 mm pituisia ja elävät ensin pelagisella vyöhykkeellä. Ne siirtyvät lähelle pohjaa 13-14 mm pituisina. Piikkisimppu käyttää ravinnokseen merenpohjalla eläviä äyriäisiä, kuten hankajalkaisia, kilkkejä ja katkoja sekä pieniä kaloja, kuten tokkoja, kivinilkkoja ja ahvenia.
Pyydykseen joutunut piikkisuimppu voi äännellä kurnuttavasti.