Pim van Lommel (s. 1943) on alankomaalainen kardiologi, joka erikoistui kuolemanrajakokemusten tutkimiseen. Hän oli mukana perustamassa International Association for Near-Death Studies (IANDS) -järjestön alankomaalaista osastoa nimeltä Netwerk NDE, joka perustettiin vuonna 1988 nimellä Merkawah. Hänen teoksensa Eindeloos Bewustzijn (2007) oli myyntimenestys Alankomaissa ja ehdolla vuoden kirjaksi 2008. Se on käännetty useille kielille.
Van Lommel opiskeli lääketiedettä Utrechtin yliopistossa vuosina 1963–1971. Kardiologiaan hän erikoistui St. Antoniuksen sairaalassa Utrechtissa. Arnhemin Rijnstate-sairaalassa hän työskenteli vuosina 1977–2003. Hän törmäsi kuolemanrajakokemukseen ensimmäisen kerran 1969 elvytettyään nuoren sydänkohtauspotilaan, joka pettyi miellyttävän kokemuksensa päättymisestä. Systemaattisesti hän alkoi tutkia ilmiötä vasta vuonna 1986. Hän julkaisi vuonna 2001 The Lancet -julkaisussa prospektiivisen pitkittäistutkimuksen, jossa seurattiin 344 onnistuneesti elvytettyä sydänkohtauspotilasta kymmenestä alankomaalaisesta sairaalasta. Kuolemanrajakokemuksesta kertoneita joukossa oli 62, joista 41 kuvaili sen syvällisenä kokemuksena. Heidän verrokkiryhmänään käytettiin niitä, jotka eivät kokeneet kuolemanrajakokemusta, ja heidän demografisia, terveydellisiä, psykologisia ja lääkinnällisiä tietojaan vertailtiin keskenään. Kun kuolemanrajakokemuksesta kertoneita haastateltiin kahdeksan vuoden kuluttua, heitä oli elossa 23 henkeä.
