| Patriarkka Pimen | |
|---|---|
 |
|
| Moskovan ja koko Venäjän patriarkka. | |
| Edeltäjä | Aleksei I |
| Seuraaja | Aleksei II |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. heinäkuuta 1910 Noginsk, Venäjä |
| Kuollut | 3. toukokuuta 1990 (79 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Patriarkka Pimen (ven. Патриарх Пимен, 23. heinäkuuta 1910 – 3. toukokuuta 1990) toimi Moskovan ja koko Venäjän 15. patriarkkana, Venäjän ortodoksisen kirkon johtajana vuodesta 1971. Hän oli maalliselta nimeltään Sergei Mihailovitš Izvekov (ven. Серге́й Миха́йлович Изве́ков).
Bogorodskissa syntynyt Pimen I vihittiin munkiksi moskovalaisessa luostarissa 17-vuotiaana. Pappisvihkimyksen hän sai viisi vuotta myöhemmin, 1932. Seuraavien vuosien vaiheita ei ole dokumentoitu. Vuonna 1946 Pimen ilmeisesti palasi luostarielämään ja toimi sittemmin Petserin luostarin ja myöhemmin Troitse-Sergijevin luostarin apottina. Hän lähti luostarista vuonna 1957 ja nousi nopeasti kirkollisten virkojen kautta ensin Baltan piispaksi, sitten Moskovan arkkipiispaksi, Leningradin metropoliitaksi sekä Krutitskin ja Kolomnan metropoliitaksi. Vuonna 1971 Pimen valittiin patriarkaksi ilman vastaehdokasta.
Pimen oli huomiota herättävän kookas: yli kaksimetrinen ja 150-kiloinen, ruumiillisesti erittäin voimakas mies. Samoin hänen äänensä oli erittäin voimakas, selkeä ja kantava.lähde?
Pimen:llä oli työtä johtaa kirkkoa virallisesti ateistisessa kommunistimaassa. Vaikka häntä kunnioitettiin hurskaana ja vilpittömänä miehenä, hänellä oli vain vähän tai ei lainkaan teologista koulutusta ja hän osoitti johdonmukaisesti mukautumista ja kuuliaisuutta kommunistihallitukselle. Toisaalta hän oli lahjakas runoilija, säteili hengellisyyttä ja hänen sanottiin puolustaneen kirkon eheyttä turmioollista modernisointi-intoilua vastaan. Pimenin tähtihetki koitti 1988, kun kommunistinen pääsihteeri Mihail Gorbatšov päätti tervehtiä Venäjän kristinuskoon kääntymisen tuhatvuotisjuhlaa parantamalla suhteita kirkkoon. Gorbatšov salli yli kahdeksansadan uuden seurakunnan avautua sinä vuonna.
Pimenin menestys johtui hänen taitavasta diplomatiastaan: kotimaassa hän esiintyi aitovenäläisenä isänmaan ystävänä, mutta ulkomaalaisia tavatessaan hän kohteli näitä erittäin ystävällisesti ja myötämielisesti; malliesimerkkinä voinee mainita sen, että kun hän vieraili Suomessa arkkipiispa Paavalin kutsumana keväällä 1974, hän jakoi runsaasti lahjoja: siunauksen häneltä hakeneet saivat kuparisen noin tuuman läpimittaisen ikonin, johon oli taakse merkitty että se oli patriarkan siunaama; samoin kaikki matkaseurueen suomalaiset avustajat - autonkuljettajat, poliisit ja muut - saivat patriarkan sinetillä koristetun kultaisen taskukellon. Samoin useat suomalaiset ortodoksipapit saivat häneltä patriarkan sinetillä varustetun lahjaristin. Patriarkka Pimen onkin vielä vuonna 2009 näitä tunnustuksia ahkerimmin jakanut piispa.lähde?
Samoin Kuopion katedraalissa liturgian aikana hän osoitti huomaavaisuutta isäntäänsä kohtaan: hän jätti alttarissa olevan Korkean istuimen tyhjilleen ja asettui kirkkosalissa olevalle erilliselle piispanistuimelle.
Pimen kuoli 79-vuotiaana ja sai seuraajakseen Aleksei II:n.
