| Pisaurum | |
|---|---|
| Colonia Julia Felix Pisaurum | |
| Sijainti | |
  Pisaurum |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Italia |
| Paikkakunta | Pesaro, Pesaro e Urbino, Marche |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | 184 eaa.– |
| Kulttuuri | antiikki |
| Valtakunta | Rooman valtakunta |
| Alue | Regio VI Umbria, Italia |
Pisaurum (lat.; m.kreik. Πισαῦρον, Pisauron) oli antiikin aikainen kaupunki Umbriassa Italiassa. Se on kehittynyt nykyiseksi Pesaron kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.
Pisaurumin kaupunki sijaitsi Adrianmeren rannikolla Fanum Fortunaen (nyk. Fano) ja Ariminumin (nyk. Rimini) välissä pienen Pisaurus (nyk. Foglia) -joen suulla, josta se todennäköisesti sai nimensä. Kaupunki oli rakennettu joen oikealle rannalle kahden Apenniinien haaran välissä olevalle pienelle tasangolle. Kaupunki oli Via Flaminian varrella 24 roomalaisen mailin eli noin 35 kilometrin päässä Ariminumista. Pisaurumilla oli satama, joka sijaitsi oletettavasti joen suussa.
Pisaurumin seutu kuului antiikin aikaisten lähteiden mukaan alun perin gallialaisen senonien heimon alueeseen. Ei kuitenkaan ole tietoa siitä, että siellä olisi ollut samanniminen gallialaiskaupunki, ja ensimmäinen maininta Pisaurumista historiassa koskee sen perustamista roomalaisena siirtokuntana. Tämä tapahtui vuonna 184 eaa. samanaikaisesti Picenumissa sijainneen Potentian perustamisen kanssa, niin että samat triumvirit määrättiin hoitamaan molempien siirtokuntien perustamista; nämä olivat Quintus Fabius Labeo, Marcus Fulvius Flaccus ja Quintus Fulvius Nobilior.
Uudisasukkaat saivat kukin kuusi auranalaa maata ja nauttivat täysiä Rooman kansalaisoikeuksia. Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Pisaurensis. Asukkaat luettiin Camilian tribukseen. Kuuluisin pisaurumlainen oli tragediarunoilija Accius, joka syntyi vuonna 170 eaa.
Muutamia vuosia Pisaurumin peristamisen jälkeen sinne rakennettiin julkisia rakennuksia Rooman kensorien johdolla. Tämän lisäksi uutta siirtokuntaa ei juurikaan mainita historiassa.
Voi olla, ettei siirtokunta menestynyt, vaikka sijaitsikin merkittävän Via Flaminian varrella. Se saattoi saada Sullan aikana uuden siirtokunnan. Cicero kuvaa sitä tyytymättömyyden pesäksi, joka oli täynnä miehiä, jotka olivat valmiita liittymään Catilinan salaliittoon, vaikka toisaalta antaa siitä kuvan vauraana kaupunkina. Catullus kutsuu sitä 50-luvun eaa. alussa ilmaisulla ”kuoleva Pisauruksen paikka” (”moribunda sedes Pisauri”).
Toisaalta Pisaurum vaikuttaa olleen tarpeeksi merkittävä paikka, jotta Julius Caesar kiirehti valtaamaan sen etujoukoillaan heti ylitettyään Rubiconin vuonna 49 eaa. Myöhemmin Pisaurum sai uuden joukon sotilassiirtolaisia, jotka Marcus Antonius asutti sinne Filippoin taistelun jälkeen. Se kärsi kuitenkin pahoin maanjäristyksestä, joka näyttää tuhonneen suuren osan kaupungista juuri ennen Aktionin taistelua vuonna 31 eaa. Augustus kuitenkin jälleenrakennutti ja asutti sen uudelleen omien joukkojensa veteraaneilla, sillä sen tiedetään kantaneen piirtokirjoituksissa nimeä Colonia Julia Felix Pisaurum (Colonia Iulia Felix Pisaurum); ja vaikka Plinius vanhempi ei anna sille colonian arvonimeä, lukuisat piirtokirjoitukset todistavat sen aseman siirtokuntana keisarikaudella. Samasta lähteestä käy ilmi, että se oli kaupankäynnin keskus ja että siellä rakennettiin laivoja, niin että siellä oli laivanrakentajien ammattikunta (”collegium fabrorum navalium”).
Rooman keisariajalla Pisaurum mainitaan vaan maantieteilijöiden teoksissa. Kaupungin sijainti suuren Via Flaminian varrella varmisti sille varmasti osan vauraudesta vielä niin kauan kuin Rooman valtakunta kesti, mutta se oli merkitykseltään aina Fanum Fortunaeta vähäisempi.
Goottisotien aikana Vitiges tuhosi Pisaurumin, mutta Belisarius rakennutti sen muurit kiireesti uudelleen vuonna 544. Kaupunki nousi jälleen kukoistukseen bysanttilaisen Ravennan eksarkaatin alaisuudessa ja siitä tuli yksi Pentapoliin herttuakunnan kaupungeista.
Antiikin aikaisesta kaupungista on säilynyt vain vähän näkyviä jäänteitä. Kaupungilla oli roomalaiselle castrumille eli sotilaslinnoitukselle tyypillinen ruutuasemakaava. Sen keskellä lähellä pääkatujen risteystä sijaitsi forum. Kaupungin muureista on jäljitetty riittävästi, jotta niiden suorakulmainen pohjapiirros voidaan ennallistaa. Muurien sisäänsä sulkeman alueen koko oli noin 488 × 394 metriä. Muurien perusta on paikallisesta hiekkakivestä hakattuja lohkoja ja todennäköisesti peräisin alkuperäisen siirtokunnan muurista. Ylemmät osat ovat tiili- ja laastirakennelmaa myöhemmista vaiheista.
Kaupungista on löydetty runsaasti mosaiikkeja, piirtokirjoituksia ja muuta arkeologista aineistoa, joista suuri osa on Pesaron Museo archeologico oliverianossa. Löydöistä kuuluisin on pronssiveistos, niin sanottu Idolino eli Pesauron Idolino, joka on nykyisin Firenzen kansallisessa arkeologisessa museossa.
Kaupungin läheltä on löydetty kahden sillan jäänteet. Toinen ylitti Pisaurus-joen ja toinen etelämpänä Metaurus (nyk. Metauro) -joen.