Posse on saksalainen farssimaisen komedian alalaji. Se perustuu karkeuksiin, satiirimaiseen hyökkäävyyteen, pintapuolisuuteen ja improvisaatioon. Posse-esitys sisältää usein myös musiikkia ja tanssia.
Nykymuotoinen posse kehittyi karnevaalinäytelmistä ja commedia dell'artesta 1500-luvulta alkaen. Erityisen suosittua posse oli Wienissä 1600- ja 1700-luvuilla. Posseen kuuluva improvisaatio oli myös tapa välttää sensuuria, jonka kohteena näytelmien käsikirjoitukset olivat. Musiikki tuli posseihin 1800-luvulla. Laulut olivat usein kaksimielisiä, poliittisia tai satiirisia kupletteja ja niiden kertosäkeet mieleenpainuvia. Kuoroineen ja tansseineen posset alkoivat muistuttaa musiikkiteatteria. Myös nukketeatterin Kasper-hahmo on sukua posselle.
Possen alalajit ovat sadunomainen Zauberposse ja esityspaikkakunnan erityispiirteille ilveilevä Lokalposse.
Merkittäviä possen edustajia olivat Ludwig Tiek, Karl Meisl, Johann Nestroy ja Zygmunt Krasiński. Tunnettuja possenäytelmiä on muun muassa Nestroyn Der böse Geist Lumpacivagabundus (1833).