Postmodernismi (myös jälki- tai myöhäismodernismi) on 1900-luvun puolivälissä kehittynyt länsimainen aatesuuntaus, jonka keskeisiä piirteitä ovat skeptisyys niin sanottuja ”suuria kertomuksia” kohtaan sekä subjektivismi. Monet postmodernistit suhtautuvat kriittisesti käsityksiin objektiivisesta tiedosta ja ihmisestä riippumattoman todellisuuden objektiivisesta kuvaamisesta. Järkeä ei pidetä yleispätevänä, ja korostetaan sosiaalista konstruktionismia eli sosiaalisten tekijöiden vaikutusta käsityksiin ihmisestä ja identiteetistä.
Postmodernismi vaikuttaa suuntauksena filosofiassa sekä taiteessa. Postmodernismin syntymiseen vaikutti teollistuneen yhteiskunnan muuttuminen toisen maailmansodan jälkeen. Populaarikulttuurin merkitys kasvoi, viestimet muuttuivat ja kulttuuri kansainvälistyi. Puhutaan myös postmodernista elämäntavasta, jossa kulutuksella ja viestintävälineillä on suuri merkitys ja ainekset eri suunnista sekoittuvat – kuten viihde ja korkeakulttuuri. Postmodernin yhteiskunnan on katsottu koostuvan yhä moninaisemmista ja alati vaihtuvista osakulttuureista.
Postmodernismi on monimerkityksinen ja kiistelty käsite. Eri aloilla ja eri teoreetikoilla moderni ja postmoderni tarkoittavat usein eri asioita. Etuliitteen post- tai jälki- sisältävä käsite postmodernismi tarkoittaa modernismin jälkeen tulevaa aikakautta tai tyyliä. Keskeistä on käsitys, että modernismista on siirretty uuteen kauteen. Postmodernismista alettiin keskustella 1960-luvulla Yhdysvalloissa kirjallisuuden tutkimuksessa. 1970-luvulla keskustelu postmodernismista siirtyi arkkitehtuurin ja sitten kuvataiteen aloille. Postmodernista filosofiasta alettiin keskustella 1970- ja 80-luvuilla.
