Potentiaalinen haihdunta tarkoittaa haihduntaa pinnalta, joka on kyllästetty vedellä. Potentiaalinen haihdunta riippuu maan pinnan ja ilman vesihöyrynpaineen erosta ja tuulen nopeudesta. Tieto maanpinnan kosteudesta on kuitenkin yleensä puutteellista. Tämän vuoksi potentiaalista haihduntaa arvioidaan yleensä pinnan energiataseesta kehitetyllä Penmanin kaavalla
tai yksinkertaisemmilla ilman lämpötilaan pohjautuvilla kaavoilla. Potentiaalista haihduntaa mitataan class A-haihdunta-astialla.
Potentiaalisen haihdunnan kaavoja
Thornthwaiten kaava (1948)
missä:
on arvio potentiaalisesta haihdunnasta (mm/kk)
on vuorokauden keskilämpötila (astetta Celsiusta; >0 )
on vuorokausien määrä kuukaudessa
on keskimääräinen päivän pituus kyseisenä kuukautena
on lämpöindeksi, joka riippuu 12 kuukauden keskilämpötilasta .
Hieman muunneltuja muotoja tästä kaavasta esiintyy myöhemmissä julkaisuissa (Thornthwaite and Mather 1955 ja 1957).
Penmanin kaava (1948)
Penmanin kaava kuvaa haihduntaa avoimelta vesipinnalta. Kaavan on kehittänyt Howard Penman vuonna 1948. Penmanin kaava vaatii lähtötiedoiksi vuorokauden keskilämpötilan, tuulen nopeuden, ilman paineen ja nettosäteilyn potentiaalisen haihdunnan arvioimiseksi.
Penmanin kaava voidaan kirjoittaa muotoon:
missä:
m = Kyllästyshöyrynpaineen käyrän kaltevuus (Pa K−1)
Kaava antaa potentiaalisen haihdunnan Emass yksikössä kg/(m²·s), kilogrammaa haihdutettua vettä sekunnissa neliömetriä kohden.
Penman–Monteithin kaava (1965)
Penman-Monteithin kaavaa
käytetään kasvipeitteisen alueen potentiaalisen haihdunnan laskentaan. Kaavaa pidetään yleisesti tarkimpana mallina potentiaalisen evapotranspiraation arvioimiseen. Muun muassa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) suosittelee kaavaa potentiaalisen evapotranspiaation arvioimiseen
↑Thornthwaite, C. W.:An approach toward a rational classification of climate.Geographical Review,1948, 38. vsk, nro 1, s. 55–94.doi:10.2307/210739Artikkelin verkkoversio.
↑Penman, Howard Latimer:Natural evaporation from open water, bare soil and grass.Proceedings of the Royal Society of London. Series A. Mathematical and Physical Sciences,1948, 193. vsk, nro 1032, s. 120–145.doi:10.1098/rspa.1948.0037
↑Monteith, J. L.:Evaporation and environment.Symposia of the Society for Experimental Biology,1965, 19. vsk, s. 205–234.