| Prontosiili | |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 4-[(2,4-diaminofenyyli)diatsenyyli]bentseenisulfonamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | ? |
| PubChem CID | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C12H13N5O2S |
| Moolimassa | 291,344 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | ? |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen |
Prontosiili (C12H13SN5O2) eli sulfamidokrysoidiini on sulfonamideihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdiste on ensimmäinen markkinoille tullut sulfonamidiantibiootti, mutta nykyään sitä ei enää käytetä.
Prontosiili on huoneenlämpötilassa punaista kiteistä ainetta. Prontosiili kehitettiin alun perin väriaineeksi Bayerin laboratorioissa. Vuonna 1932 Gerhard Domagk havaitsi hiirikokeissa sen tehoavan eräisiin streptokokkeihin. Vuonna 1935 hän käytti sitä streptokokki-infektioon sairastuneeseen tyttäreensä ja tytär parantui. Prontosiilin vaikutusmekanismi perustuu siihen, että se metaboloituu ihmiselimistössä sulfaniiliamidiksi, joka estää bakteerien dihydropteroaattisyntaasientsyymin toiminnan. Yhdiste on bakteriostaattinen eli se ei tapa bakteereita vaan vain estää niiden kasvun. Prontosiili tehoaa grampositiivisiin bakteereihin. Domagk sai prontosiiliä koskevista tutkimuksistaan Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1939.