Hän toimi saksalaisen väritehtaan tieteellisenä johtajana ja huomasi vuonna 1932, että väriaineeksi kehitetty prontosiili tehosi hiirien streptokokki-infektioihin. Tehoaine ei kuitenkaan ollut värimolekyyli, vaan sen aktiivinen hajoamistuote, sulfaniiliamidi. Siitä kehitettiin satoja johdannaisia. Se tehosi erityisesti streptokokkitulehduksiin, kuten lapsivuodekuumeeseen ja reumakuumeeseen. Hänelle myönnettiin tästä keksinnöstä Nobelin lääketieteen palkinto vuonna 1939.
Lähteet
↑Jorma O. Tiainen ja Pekka Mäkelä:Tietojätti.Jyväskylä:Gummerus, 1994.ISBN951-20-4372-6
↑Kati Kalliosaari:Lorun loppu.Aamulehti (su asiat),15.5.2011.