Propyleenikarbonaatti

Propyleenikarbonaatti
Tunnisteet
IUPAC-nimi 4-metyyli-1,3-dioksolan-2-oni
CAS-numero
PubChem CID
SMILES CC1COC(=O)O1
Ominaisuudet
Molekyylikaava C4H6O3
Moolimassa 102,088 g/mol
Sulamispiste –48,8 °C
Kiehumispiste 242 °C
Tiheys 1,205 g/cm3
Liukoisuus veteen 200 g/l (25 °C)

Propyleenikarbonaatti (C4H6O3) on syklinen propyleeniglykolin ja hiilihapon esteri. Yhdistettä käytetään teollisuudessa muun muassa polaarisena aproottisena liuottimena. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja moniin orgaanisiin liuottimiin.

Valmistus

Propyleenikarbonaattia voidaan valmistaa synteettisesti hiilidioksidista ja propyleenioksidista 150–200 °C lämmössä ja 50–80 baarin paineessa. Katalyyttinä reaktiossa käytetään tetraetyyliammoniumbromidia.

Käyttö

Propyleenikarbonaattia käytetään liuottamaan synteettisiä kuituja, liuottimena väri- ja kosmetiikka-aineissa sekä orgaanisessa synteesissä. Yhdiste on niin polaarinen, että se kykenee liuottamaan myös epäorgaanisia ja orgaanisia ioniyhdisteitä, esimerkiksi monia fotohappoja. Lisäksi yhdistettä käytetään pehmentimenä muoveissa ja litiumparistoissa elektrolyyttien liuottimena.

Propyleenikarbonaattiin liuotetuista alkalimetallisuoloista voidaan elektrolyysin avulla valmistaa metallimaisia alkuaineita, mikä ei onnistu vesiliuoksissa.

Lähteet

  1. ↑ Propylene carbonate – Substance summary NCBI. Viitattu 13. syyskuuta 2010.
  2. 1 2 3 Michael Ash, Irene Ash: Handbook of green chemicals, s. 851. Synapse Info Resources978-1-890595-79-1, 2004. ISBN 978-0816049264 Teoksen verkkoversio Viitattu 13.10.2010. (englanniksi)
  3. 1 2 Dieter Stoye: Solvents, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 13.10.2010
  4. ↑ Substance Propylene carbonate European Chemical Agency. Viitattu 26.4.2026. (englanniksi)
  5. ↑ Klaus Weissermel, Hans-Jürgen Arpe: Industrial organic chemistry, s. 278. Wiley-VCH, 2003. ISBN 978-3-527-30578-0 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 13.10.2009. (englanniksi)
  6. ↑ Aldrich – Triarylsulfonium salt
  7. ↑ J. Jorné & C. W. Tobias: Electrodeposition of the alkali metals from propylene carbonate. Journal of Applied Electrochemistry, 1975, 5. vsk, nro 4, s. 279–290. Springer. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.10.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.