Proteiini S

Proteiini S
Ihmisen proteiini S (PDB: 1Z6C)
Tunnisteet
Tietokannat
Entrez 5627
OMIM 176880
UniProt P07225

Proteiini S (geeni PROS1) on muun muassa ihmisten veressä oleva glykoproteiini, jonka tuotto vaatii K-vitamiinia. Se estää veren hyytymistä toimimalla aktivoidun proteiini C:n ei-entsymaattisena kofaktorina. Aktiivinen proteiini C pilkkoo tekijä Va:ta ja tekijä VIIIa:ta estäen siten niiden hyytymistä lisäävää vaikutusta. Proteiinin C toimintaa alentavat mutaatiot lisäävät veritulpan saantiriskiä.

Geeni

Ihmisillä proteiinin S geeni on PROS1. Se on kromosomissa 3 kohdassa 3p11.1–3p11.2. Geenin lähellä on sekvenssiltään 95–97 %:sesti samanlainen pseudogeeni PROSP, joka ei läpikäy transkriptiota. PROS1 pituus on noin 80 kiloemäsparia. Siinä on 14 intronia ja 15 eksonia.

Rakenne

Ihmisten proteiini S on glykoproteiini. Sen massa on 70 kDa ja siinä on 635 aminohappoa (AH). Sen tietyt glutamaatit karboksyloituvat γ-karboksiglutamaateiksi. Karboksylaatioon vaaditaan K-vitamiinia ja esimerkiksi varfariini estää tätä reaktiota. Proteiinin S proteiinidomeenit ovat (N-terminaalista C-terminaaliin, suluissa AH numerot):

Proteiinin S γ-karboksiglutamaatit sitovat kalsiumioneita, joiden avulla se kiinnittyy fosfolipidikalvoihin.

Toiminta

Ihmisillä proteiini S muodostuu pääosin maksassa, josta se vapautuu vereen. Sitä muodostuu myös endoteelisoluissa, megakaryosyyteissä ja Leydigin soluissa. 60–70 % veriplasman proteiinista S on ei-kovalenttisesti kiinni säätelijäproteiinissaan C4BP suhteessa 1:1. Vapaan proteiinin S pitoisuus plasmassa on noin 150 nmol/l ja puoliintumisaika noin 96 tuntia.

Proteiini S on aktivoidun proteiini C:n (APC) ei-entsymaattinen kofaktori. APC inaktivoi pilkkomalla tekijöitä Va ja VIIIa. Tämä hidastaa ja estää veren hyytymistä. Proteiini S tehostaa tätä toimintoa noin 20-kertaisesti. Se kiinnittyy proteiinin C kanssa solukalvojen fosfolipideihin, joissa proteiini C suorittaa reaktioitaan.

Mutaatiot ja puutokset

Ihmisillä proteiinin S toiminnan heikkous sitä koodaavan geenin mutaation takia aiheuttaa autosomaalisesti ja dominantisti periytyvää alttiutta saada veritulppia. Puutos ilmenee noin 200:lla ihmisellä 100 000:sta. Puutos luokitellaan tyyppeihin I, II ja III. Tyypissä I vapaan ja C4BP:hen sitoutuneen proteiinin S pitoisuudet ovat alhaiset; tyypissä II molemmat pitoisuudet ovat normaalit, mutta proteiini ei toimi kunnolla; tyypissä III proteiinin S kokonaispitoisuus on normaali, mutta veren vapaan proteiinin S pitoisuus on alhainen. Tyyppi I ilmenee noin 2/3-osalla puutosta potevista, tyyppi III 1/3-osalla ja tyyppi II on hyvin harvinainen.

Veren proteiini S -pitoisuuksia laskevat myös epäsuorat tekijät kuten K-vitamiinipuutos, K-vitamiinin toimintaa estävien antikoagulanttien käyttö, kirroosi, HIV-infektio, raskaus, estrogeeniterapia, ehkäisylääkkeet ja verenmyrkytys. Pitoisuudet ovat useita muita väestöryhmiä alemmat muun muassa vastasyntyneillä ja naisilla ennen menopaussia.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 CS Kitchens et al: Consultative hemostasis and thrombosis, s. 219-220. (3. painos) Elsevier/Saunders, 2013. doi:10.1016/C2009-0-64563-3 ISBN 9781455722969 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ MC Pintao et al: Gross deletions/duplications in PROS1 are relatively common in point mutation-negative hereditary protein S deficiency. Human Genetics, 2009, 126. vsk, nro 3, s. 449–456. PubMed:19466456 doi:10.1007/s00439-009-0687-9 ISSN 0340-6717 Artikkelin verkkoversio.
  3. 1 2 3 4 5 HM Andersson et al: Activated protein C cofactor function of protein S: a critical role for Asp95 in the EGF1-like domain. Blood, 2010, 115. vsk, nro 23, s. 4878–4885. PubMed:20308596 doi:10.1182/blood-2009-11-256610 ISSN 0006-4971 Artikkelin verkkoversio.
  4. 1 2 A Porwit et al: Blood and bone marrow pathology, s. 585-588. (2. painos) Elsevier, 2011. doi:10.1016/C2009-0-52942-X ISBN 9780702031472 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla