| Pukumiekka | |
|---|---|
| Tyyppi | Miekka |
| Alkuperämaa | Ranska |
| Palvelushistoria | |
| Palvelusvuodet | n. 1650 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 0,6–0,85 m |
| Kahva | Messinkiä |
Pukumiekka on kevyt yksikätinen miekka, joka on suunniteltu pistämistä varten. Se kehittyi Euroopassa renesanssin aikana pidemmästä ja painavammasta rapiirista.
Pukumiekka oli ensisijaisesti siviilikäytössä suosittu ase, jota aateliset ja kaupunkilaiset kantoivat osana arkipukeutumistaan, mistä johtuu sen nimi.
Pukumiekan alkuperä juontaa juurensa keskiajan lopun ja varhaisen uuden ajan Eurooppaan, jolloin raskaammat ritarimiekat alkoivat väistyä kevyempien ja nopeampien aseiden tieltä. Pukumiekka kehittyi erityisesti Italiassa ja Espanjassa, missä miekkailutaidot ja kaksintaistelukulttuuri kukoistivat. Ase oli suosittu erityisesti aatelisten keskuudessa, ja sen kantaminen oli merkki yhteiskunnallisesta asemasta.
1600-luvulle tultaessa pukumiekka oli levinnyt laajasti Länsi-Eurooppaan, ja siitä tuli olennainen osa herrasmiesten pukeutumista. Miekkailukoulut, kuten italialainen ja ranskalainen koulukunta, kehittivät erilaisia tekniikoita pukumiekan käyttöön.

Pukumiekat olivat hyvin tyypillisiä 1600– ja 1700-lukujen varakkaissa seurapiireissä ja hoveissa. Pukumiekat eivät olleet pelkästään siviilien käytössä, vaan myös jalkaväen upseerit kantoivat niitä sivuaseinaan. Pukumiekat jäivät osaksi valtion virkamiesten asustusta 1800–luvulla ja käyttö jatkui osittain vielä 1900–luvulle asti. Pukumiekkaa nähdään 2000-luvullakin osana perinteisissä paraati- ja hoviasuissa.
Pukumiekka oli keskeinen ase miekkailun kehityksessä, ja se vaikutti merkittävästi modernin urheilumiekkailun syntyyn. Miekkailukoulut opettivat erilaisia tekniikoita, kuten italialaisen koulukunnan linjakasta ja aggressiivista tyyliä sekä ranskalaisen koulukunnan hienostuneempaa ja teknisempää lähestymistapaa. Pukumiekkaa käytettiin usein yhdessä tikarin tai pienen kilven kanssa toisessa kädessä, mikä antoi miekkailijalle mahdollisuuden torjua vastustajan iskuja.
Kaksintaistelut olivat yleisiä pukumiekan aikakaudella, ja ne saattoivat olla joko muodollisia kunniankysymyksiä tai spontaaneja yhteenottoja. Pukumiekan käyttöön liittyi myös tarkkoja etikettisääntöjä, ja miekkailumestarit kirjoittivat oppaita, joissa käsiteltiin sekä teknisiä että moraalisia näkökulmia.