| Pykeija (norj. Bugøynes, kveeniksi Pykeijä tai Pykeä) |
|
|---|---|
Pykeija vuonna 2009. |
|
Pykeija |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Norja |
| Lääni | Finnmark (vuosina 2020–2024 Tromssa ja Finnmark) |
| Kunta | Etelä-Varanki |
| Väkiluku (2015) () | noin 230 |
Pykeija (kveeniksi Pykeijä tai Pykeä, norj. Bugøynes) on Varanginvuonon rannalla sijaitseva pieni kalastajakylä Etelä-Varangin kunnassa Pohjois-Norjassa. Suomen puolella sijaitsevasta Näätämöstä on sinne noin 90 kilometriä ja Nuorgamista noin 100 kilometriä.
Suurin osa kylän asukkaista osaa kveeniä, suomen kielelle läheistä vähemmistökieltä, mutta kyläläiset itse sanovat puhuvansa meänkieltä. Norjan kieli on kuitenkin yleistynyt kotikielenä ja kveenin/meänkielen taito on katoamassa. Vielä 1960-luvulla kaikki lapset puhuivat sitä, mutta nykyisin osa nuorista ei osaa sitä enää. Kaikki yli 60-vuotiaat ihmiset puhuvat sitä. Kylässä asuu noin 230 vakituista asukasta.
Suomalaisia alkoi muuttaa Pohjois-Norjaan 1700- ja 1800-luvuilla Peräpohjolasta, Suomen Lapista ja Tornionjokilaaksosta köyhyyttä ja nälkää pakoon. Pääosa Pykeijan asukkaista tuli sinne 1800-luvun puolivälissä ja nykyiset kyläläiset ovat sinne muuttaneiden siirtolaisten jälkeläisiä. Kylä säästyi toisen maailmansodan tuhoilta, mutta vastarannalla oleva Vesisaari poltettiin maan tasalle. Kylään kuljettiin lautalla Vesisaaresta 1960-luvulle saakka, jolloin sinne valmistui maantie.
Pykeija on nykyisin tärkeä kuningasravun pyynnin ja kasvatuksen keskus. Sen lisäksi tärkeä tulonlähde siellä on matkailu. Kylän läheisyydessä sijaitsee Etelä-Varangin suurin Ranvikan lintuvuori. Sen rinteillä pesii joka vuosi noin 10 000 pikkukajavaparia. Vuonon toisella puolella on vastapäätä Varangin niemimaan kansallispuisto, jossa kasvaa harvinaisia kellosinilatvoja.