Historia
Tim Eiermann (örinälaulu, kitara), Joe Proell (basso) ja Schlanzer (rummut, huutolaulu) perustivat Immortal Hate -yhtyeen vuonna 1989 Saksan Stuttgartissa. Alkuperäisellä nimellä ja kokoonpanolla äänitettiin ainostaan vuoden 1990 demo-kasetti Pyogenesissis of a festered corpse. Alkuvuosina yhtye soitti pääasiassa deathmetallia.
Yhtye vaihtoi vuonna 1991 nimensä Pyogenesikseksi ja Pit Muley korvasi Schlanzerin yhtyeen rumpalina. Toisen demonsa Ode to the Churning Seas of Nar-Mataru yhtye äänitti vuonna 1991. Ode to the Churning Seas of Nar-Mataru julkaistiin virallisesti Iron Bonehead Productions levy-yhtiön toimesta vasta vuonna 2021. Julkaisu käyttää lakiteknisistäsyistä artisti nimeä KABANDHA, sillä demolla soittanut rumpali Pit Muley vastusti julkaisua Pyogenesis nimellä.
1991 vuoden kesällä Flo V. Schwarz liittyi Pyogenesikseen soolokitaristiksi.
Vuonna 1992 julkaistiin kaksi 7-tuumaista vinyyli singleä. Rise of the Unholy, ja sen b-puolella Path Below the Skull meksikolaisen Memphitic Productions -levy-yhtiön toimesta, sekä Sacrificious Profanity, ja sen b-puolella Lowland of Impiety kolumbialaisen Symphonies of Death Records -levy-yhtiön toimesta. Rise of the Unholyn molemmat raidat olivat demoäänityksiä Ode to the Churning Seas of Nar-Mataru -demolta sellaisenaan. Sacrificious Profanityn materiaali oli puolestaan uudella kokoonpanolla äänitettyä uutta materiaalia. Sacrificious Profanity -kappale julkaistiin myöhemmin nimellä Extasis vuoden 1994 albumilla Sweet X-Rated Nothings. Yhtye on myöhemmin tuonut ilmi ettei Symphonies of Death Records maksanut singlen tuotoista yhtyeelle rojalteja.
Vielä samana vuonna ranskalaisen Osmose Productions kustansi Pyogenesiksen myös Ignis Creationa tunnetun nimikkodebyytin. Albumilla kuultiin ensikertaa Tim Eiermannin örinälaulun rinnalla myös Flo V. Schwarzin puhdasta laulua ja korkeaa huutolaulua. Osmose Production julkaisi ja markkinoi debyyttiä kokopitkänä albumina, vaikka se sisälsikin vain 5 raitaa. Eri alueelliset painokset tai uudelleenjulkaisut ovat käyttäneet joko Pyogenesis, Ignis Creatio tai Ignis Creatio - Origin of Fire nimeä albumin julkaisussa. EP edusti musiikillisesti 90-luvun alussa metallimusiikin alakulttuureissa nousussa ollutta death- ja doom metallin fuusiogenreä. Tätä samaa fuusiogenreä edustivat samoihin aikoihin myös muunmoassa Amorphis, Anathema, Paradise Lost ja My Dying Bride. 1993 rumpali Pit Muley erotettiin yhtyeestä taiteellisten erimielisyyksien vuoksi ja hänet korvasi Wolle Maier.
Seuraava EP Waves of Erotasia ilmestyi 1994 ja sen julkaisi saksalainen Nuclear Blast jonka kanssa yhtye solmi useamman pitkäsoiton mittaisen levytyssopimuksen. Waves of Erotasia jatkoi musiikillisesti nimikkoalbumin death/doom-linjaa. Waves of Erotasian julkaisua seurasi yhtyeen ensimmäinen euroopankiertue, jonka toisena pääesiintyjänä kiersi brittiläinen Anathema ja lämmittelijänä suomalainen God Forshaken.
Ensimmäinen varsinainen pitkäsoitto Sweet X-Rated Nothings ilmestyi myös vuonna 1994. Albumilla yhtyeen musiikillinentyyli edusti gootti- ja vaihtoehtometallia, sisältäen rock-rakenteita ja pop melodioita. Albumia pidetään yhtenä eurooppalaisen goottimetallin varhaisista myötävaikuttajista.
Basisti ja perustajajäsen Joe Proell jätti yhtyeen vielä samana vuonna musiikillisten erimielisyyksien vuoksi. Tilalle liittyi yksikätinen basisti Roman Schönsee.
Yhtyeen toinen pitkäsoitto Twinaleblood ilmestyi 1995. Materiaali äänitettiin Roman Schönseen Factory of Audio Arts studiolla. Albumia markkinoitiin Addiction Pole ja Twinaleblood-nimikkokappaleen single-julkaisuilla, molemmista kuvattiin myös musiikkivideot. Levymarkkinointia varten julkaistiin lisäksi neljä raitaa sisältänyt promo-ep Twinaleblood Ep. Ep:n materiaalista varsinaiselle levylle päätyivät kappale Empty Space sekä nimikkoraita. Muut Ep:n kappaleet olivat uudelleen sovitettu versio Waves of Erotasian (1994) kappaleesta Lost in revery sekä humoristinen Deepblackdiscotoaster. Molemmat julkaistiin kaupallisesti Sweet X-Rated Nothings / Waves of Erotasia (2002) kokoelmalevyllä.
Twinalebloodin musiikillinen tyyli sisälsi paljon variaatiota. Albumilla kuullan punkia, vaihtoehtorockia, vaihtoehto- ja goottimetallia. Sen tyyliä on kuvattu muun muassa sekoitukseksi Type O Negativen varhaista materiaali ja The Smashing Pumpkinia.
Tämän jälkeen yhtye jätti metallimusiikin kokonaan taakseen soittaen erillaisia pop ja rock tyylisiä kappaleita, kokeillen myös elektronisilla elementeillä.
Vuonna 1996 julkaistun EP:n Love Nation Sugarhead myötä yhtye siirtyi kaksoisvokaaleista yhden vokalistin malliin. Tällä EP:llä ja sen seuraajilla kahdenvokalistin sijaan joko Flo V. Scwarz tai Tim Eiermann toimi yksittäisen kappaleen päävokalistina. Molemmat toimivat myös yhtyeen lauluntekijöinä. Laulajana kappaleella toimi tästä eteenpäin yleensä kappaleen säveltäjä.
Basisti Roman Schönsee jätti yhtyeen pian Unpop (1997) -albumin äänityksien jälkeen. Unpop jäikin yhtyeen viimeiseksi Romanin Factory of Audio Arts studiolla äänitetyksi tekeleeksi. Pyogenesis jatkoi tämän jälkeen kolmihenkisenä yhtyeenä.
Mono ... or will it ever be the way it used to be (1998) vei yhtyettä kohti entistä pop-maisempaa tulkintaa ja kliinisempää tuotantoa. Schwarzin onkin myöhemmmissä haastatteluissa kertonut pitävänsä Monoa liian puhtaana ja vähä-rosoisena.
Laulaja, kitaristi, perustajajäsen Tim Eiermann ja rumpali Wolle Maier jättivät yhtyeen pian Monon julkaisun jälkeen. Keskittyäkseen heidän toisen yhtyeensä Liquidon savuuttamaan menestykseen tämän Narcotic-singlen saavutettua listasuosiota useassa keski-euroopan maassa.
Schwarz kasasi uuden kokoonpanon yhtyeen roudareista ja kiertuemuusikoista. Yhtyeen kuudes studioalbumi She makes me wish I had a gun (2002) julkaistiin Schwarzin johtaman ja perustaman Hamburg Records levy-yhtiön kautta. Se jatkoi pop-punk linjalla, mutta palautti rosoisemman soundin. Yhtyeen suosio kasvoi 2000-luvulla ja he keikkailivat aktiivisesti vuosina 2002-2007. Tämän jälkeen Pyogenesis piti epävirallista taukoa Schwarzin keskittyessä Hamburg Recordsin toiminnan kasvattamiseen.
Yhtye teki paluun keikkalavoille vuonna 2014. Vuoden 2007 kokoonpanosta Schwarzia ja basisti Malte Braueria lukuunottamatta muu kokoonpano oli henkilökohtaisista- tai ammatillisista-syistä estynyt palaamaan yhtyeeseen. Heidät korvasivat rumpali Olman Viper, sekä yhtyeen entinen kitaristi, laula ja perustaja jäsen Tim Eiermann.
Yhtye on pysynyt aktiivisena ja julkaissut uutta musiikkia vuodesta 2015 asti, sekä palannut takaisin metallisempaan ilmaisuun.
