The Quireboys on englantilainenLontoossa vuonna perustettu 1984 hard rock -yhtye. Perustamishetkellä nimi oli The Choirboys, ja yhtye on tunnettu koko uransa ajan Yhdysvalloissa nimellä London Quireboys.
Yhtye nautti suurinta suosiota 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Sen debyyttialbumi A Bit of What You Fancy sijoittuikin Ison-Britannian albumilistalla sijalle 2. Levyn suurin hitti ”Hey You” sijoittui singlelistan sijalle 14. Vuonna 1993 laulaja Spike hajotti yhtyeen, sillä hän ajatteli sen edustaman musiikkityylin menneen pois muodista ja kuolleen kokonaan. The Quireboys perustettiin uudelleen vuonna 1995 muutamaa esiintymistä varten, mutta varsinainen paluu tapahtui vuonna 2001, kun laulaja Spike, kitaristi Guy Griffin ja basisti Nigel Mogg perustivat uuden kokoonpanon.
Yhtye on erityisen tunnettu laulaja Spiken raspiäänestä, jota on verrattu Rod Stewartiin. Yhtye on myös erityisen vahva live-esiintyjä. Tunnetuimpia kappaleita ovat ”Hey You”, ”7 O’Clock”, ”I Don’t Love You Anymore”, C’mon” sekä ”King of New York”.
Historia
Jonathan Gray (Spike) muutti Newcastlesta Lontooseen 17-vuotiaana. Spike tapasi kitaristi Guy Baileyn baarissa Spiken isosiskon kautta. Heistä tuli kämppiksiä, mutta musiikkia he alkoivat soittaa vasta vuotta myöhemmin, aluksi Chuck Berryn kappaleita.
1980-luvun puolessavälissä kaksikko päätti perustaa rock’n’roll-yhtyeen nimeltä The Choirboys (kuoropojat). Nimi oli otettu samannimisestä elokuvasta, mutta he vaihtoivat melko pian nimen Queerboysiksi. Kokoonpanoon liittyi myös basisti Nigel Mogg, kosketinsoittaja Chris Johnstone sekä rumpali Paul Hornby.
The Queerboys alkoi rakentaa uraa esiintyen The Marquee Clubilla. Yhtyeen rumpali Paul Hornby kuitenkin lähti yhtyeestä perustaakseen The Dogs D’Amourin, josta tuli myöhemmin Quireboysin ystäväyhtye. Hornbyn tilalle tuli Nick Connel (Coze). Vuonna 1987 yhtyeen nimestä (Queerboys, homopojat) alkoi olla haittaa. Yhtye otettiin Reading Festivaliin esiintymään sillä ehdolla että nimi vaihtuisi.
Yhtye julkaisi singlet ”Mayfair” ja ”There She Goes Again” Survival Recordsin kautta. Tässä vaiheessa yhtyeeseen liittyi komppikitaristiksi Ginger Wildheart, joka teki ensiesiintymisensä yhtyeen riveissä Hammersmith Odeonissa, jossa yhtye lämmitteli Guns N’ Rosesia. Vuoden 1989 lopussa yhtye julkaisi singlen ”7 O’Clock”, joka nousi Ison-Britannian singlelistalle.
A Bit of What You Fancy
Yhtye pyysi Sharon Osbournea manageriksi ja yhtye kiinnitettiin EMIlle. Yhtye julkaisi debyyttialbuminsa A Bit of What You Fancy, josta tulikin sen menestynein. Vuonna 1990 komppikitaristi Ginger Wildheart erotettiin ja hän perusti The Wildheartsin. Ginger korvattiin ex-Cradle Snatchers -kitaristi Guy Griffinilla. Nauhoituksissa rumpali Cozea tuurasi Ian Wallace, joka on soittanut muun muassa Bob Dylanin yhtyeessä.
Albumi nousikin Ison-Britannian albumilistan sijalle 2 ja keräsi hyviä arvosteluja, joissa yhtyettä verrattiin legendaarisiin muun muassa Rod Stewartiin ja The Facesiin. Levyn äänimiehenä ja toisena tuottajana toimikin Stewartin kitaristi Jim Cregan.
Levyn saaman suosion myötä yhtye kiersi seuraavan vuoden taukoamatta. Yhtye soitti Yhdysvalloissa muun muassa LA Gunsin, Soundgardenin, The Crampsin sekä Iggy Popin kanssa. Se soitti Isossa-Britanniassa muutamia isoja keikkoja. Laulaja Spiken kotikaupungissa Newcastlessa se soitti Rolling Stonesin lämmittelijänä ja kaksi kuukautta tämän jälkeen Aerosmithin lämmittelijänä 72 000 ihmisen edessä Monsters of Rock -festivaaleilla. Kiertue päättyi Japanissa, missä yhtye soitti uudenvuodenaattona 50 000 ihmiselle Tokyo Domella. Kiertueesta julkaistiin livealbumi Recorded Around The World.
Bitter Sweet & Twisted
Löydettyään uuden rumpalin Rudy Richmanin yhtye alkoi työstää toista albumiaan Bitter Sweet & Twistediä. Albumi julkaistiin vuonna 1993, mutta grungen tullessa muotiin suosio ei ollut suurta. Jopa Axl Rose kysyi yhtyettä lämmittelijäksi Guns N’ Rosesin Use Your Illusion Tourille, mutta yhtye päätti lopettaa.
The Quireboysin paluu
Yhtye perustettiin uudelleen soittamaan muutamia pieniä keikkoja 1990-luvun puolessavälissä, mutta varsinainen uusi kokoonpano tuli vasta 2002, jolloin yhtye julkaisi levyn This Is Rock N’ Roll. Vuonna 2004 julkaistun Well Oiled -albumin aikoihin yhtyeeseen liittyneen kitaristi Paul Guerinin myötä kokoonpano on pysynyt liki stabiilina. Nigel Moggin jäätyä sivuun seuraavan albumin, Homewreckers & Heartbreakers, aikoihin on Quireboysin bassossa nähty keikkamuusikkona useimmiten Nick Mailing. Myös aiemmin melko tiuhaan vaihtunut rumpalin paikka on viime vuosina ollut, keikkapohjalta myöskin, The Union -yhtyeessäkin soittavan Dave McCluskeyn miehittämä. Quireboysin viimeisin albumi Black Eyed Sons julkaistiin kesäkuussa 2014, ja se sisältää itse albumin lisäksi myös 2013 livetallenteet Sweden Rockista sekä Lontoon Islington Academysta.
Maaliskuussa 2022 yhtye erotti laulajansa Jonathan ”Spike” Grayn ja on jatkanut toimintaansa viisihenkisenä.
