R136a1

R136a1
Löytäminen
Löytöpäivä
Fyysiset ominaisuudet
Massa 291 M☉
Säde 36 Auringon säde
Pintalämpötila 53 000 K
Luminositeetti 8 700 000 Auringon luminositeetti
Näennäinen magnitudi 12,77
Absoluuttinen magnitudi −5,75
Kiertorata
Etäisyys maasta 165 000 valovuotta
Epookki J2000.0 (en)
Havaitseminen
Tähdistö Kultakala
Rektaskensio 84,676792 °
Deklinaatio −69,100611 °
Parallaksi 0,0197 millikaarisekunti
Spektriluokka WN5h
Luettelointitunnukset

BAT99 108 (The fourth catalogue of Population I Wolf-Rayet stars in the Large Magellanic Cloud (d) (käännä suomeksi))
[H2013] LMCe 1398 (Emission-line stars in the LMC: the Armagh survey and a metacatalogue (d) (käännä suomeksi))

Aiheesta muualla
SIMBAD

R136a1 on Wolfin–Rayetin tähti ja kaikkein massiivisin tiedossa oleva tähti. Sen massa on arviolta 265 Auringon massaa. Tähti on myös noin 8 700 000 kertaa Aurinkoa kirkkaampi. Se sijaitsee R136-supertähtijoukkossa lähellä Tarantellasumun (tunnetaan myös nimillä 30 Doradus ja NGC 2070) keskustaa, Suuressa Magellanin pilvessä.

Löytö

Taiteilijan näkemys R136a1:stä

Uutisissa tähtilöytö julkaistiin heinäkuussa 2010. R136a oli todennäköisesti supermassiivinen tähti, aikoinaan noin 1 000–3 000 Auringon massainen tähti. R136a todettiin tiheäksi tähtijoukoksi holografisen Täpläinterferometrian avulla. Tähtitieteilijät löysivät Suuresta Magellanin pilvestä useita tähtiä, joiden pinnan lämpötila on yli 40 000–56 000 K, yli seitsemän kertaa kuumempi kuin Auringon, ja jotka ovat Aurinkoa useita miljoonia kertoja kirkkaampia. Ainakin kolme tähteä ovat noin yli 150 kertaa aurinkoa massiivisempia.

Vasemmalta oikealle, Punainen kääpiö, Aurinko, Sininen kääpiö ja R136a1 kokovertailussa.

Fysikaaliset ominaisuudet

R136a1 on Wolfin–Rayetin tähti ja sen pintalämpötila on yli 50 000 K. Kuten muutkin tähdet, jotka ovat lähellä Eddingtonin rajaa, R136a1 irrottaa massaansa tähtituulena avaruuteen. On arvioitu, että tähden massa olisi ollut sen syntymähetkellä noin 320 Auringon massaa, mutta on menettänyt noin 50 auringon massaa viime miljoonan vuoden aikana. Kuitenkin nykyisten teorioiden mukaan ei tähtiä joiden massa on yli 150 ei voi syntyä, vaan supermassiiviset tähdet saavat massansa fuusioreaktioissa. Tähdet joiden massa on 8 ja 150 auringon massan välillä, päättävät päivänsä supernovana ja jättävät jälkeensä neutronitähtiä tai mustia aukkoja. Tähdet joiden massa on 150 ja 300 auringon massan välillä päättävät päivänsä hypernovalla. Silloin tähden sisus romahtaa suoraan mustaksi aukoksi ilman supernovaräjähdystä ja vapauttaa runsaita määriä, yli 100 kertaa supernovan verran energiaa, ja vapauttaa myös röntengsäteilyä ja gammasäteilyä. R136a1 päättää päivänsä todennäköisesti hypernovana jollei räjähdä ennenaikaisena supernovana sitä ennen.