Raimo Henriksson

Raimo Henriksson
Yleisradion musiikkitoimittajia vuonna 1964. Vasemmalta Ylermi Kosonen, Raimo Henriksson, Sten Ducander, Jarmo Korhonen, Oki Pikkarainen ja Erkki Melakoski.
Yleisradion musiikkitoimittajia vuonna 1964. Vasemmalta Ylermi Kosonen, Raimo Henriksson, Sten Ducander, Jarmo Korhonen, Oki Pikkarainen ja Erkki Melakoski.
Henkilötiedot
Koko nimi Raimo Martti Henriksson
Syntynyt9. maaliskuuta 1938
Helsinki
Kuollut10. lokakuuta 2021 (83 vuotta)
Vantaa
Ammatti kapellimestari, säveltäjä, sovittaja, muusikko, tuottaja, musiikkitoimittaja
Puoliso Brita Henriksson
Muusikko
Aktiivisena 1963–2003
Tyylilajit iskelmä, pop, jazz
Soittimet harmonikka, piano
Levy-yhtiöt EMI (1971–1980)
Palkinnot

Kultainen Emma 2002
Aiheesta muualla
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

Raimo Henriksson (9. maaliskuuta 1938 Helsinki – 10. lokakuuta 2021 Vantaa) oli suomalainen kapellimestari ja säveltäjä. Henriksson sai kultaisen Emma-palkinnon vuonna 2002. Vuodesta 2000 alkaen Henriksson toimi usean vuoden ajan Kiuruveden Vihreät Niityt -iskelmätapahtuman Toivo Kärki -laulukilpailun tuomariston puheenjohtajana.

Ura

Henriksson asui lapsuutensa Lapinjärvellä ja aloitti Loviisassa muusikonuransa. Jos 15-vuotiaana Henriksson teki pieniä esiintymisiä yksin harmonikkansa kanssa. Sovittamisen alkeet hän oppi nuoruudenystävältään Pentti Lasaselta, josta tuli myöhemmin arvostettu muusikko. Henriksson perusti jazzyhtyeen 1950-luvun puolivälissä, mutta yhtyeen toiminta loppui, kun Henriksson suuntasi Helsinkiin kauppakorkeakouluun jatkamaan opintojaan. Helsingissä hän liittyi Leo Lindblomin yhtyeeseen.

Vuonna 1963 Erkki Melakoski pyysi Henrikssonia Sävelradio-musiikkiohjelman toimittajaksi. 1960-luvulla Henriksson toimi toimittajanuransa ohella Radion tanssiorkesterin kapellimestarina. Hän teki myös sovituksia eri iskelmäartisteille ja valvoi niiden äänityksiä. Vuonna 1971 Henrikssonista tuli EMI-levy-yhtiön Suomen osaston levytyspäällikkö.

1970-luvulla Henriksson teki yhteistyötä lukuisten EMI:n artistien, kuten Marion Rungin, Viktor Klimenkon ja Ritva Oksasen, kanssa. Hän vieraili levy-yhtiönsä toimesta myös eri laulukilpailuissa, kuten Sopotin laulufestivaaleilla. Vuonna 1980 Henriksson siirtyi Musiikki-Fazerin musiikkikustantamoon ja vastasi kevyen musiikin kustannustoiminnasta. Myöhemmin hänestä tuli kustantamon johtaja.

1990-luvun alussa Musiikki-Fazer myytiin Warner Music Finlandille ja Henrikssonista tuli Warner/Chappell Music -kustantamon Suomen osaston johtaja. Hän työskenteli kustantamon johdossa aina eläkkeelle jäämiseensä asti vuoteen 2003.

Henriksson johti myös JASO Big Bandia vuosina 1978–2011. Hän oli suuri big band -tyylisen jazzmusiikin ystävä ja osallistui suomalaisen big band -musiikin kehittämiseen.

Henriksson oli naimisissa Brita Henrikssonin kanssa ja heillä on kaksi lasta.

Henriksson on haudattu Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 Mattlar, Mikko: Muistokirjoitus – Muusikko, säveltäjä Raimo Henriksson 1938–2021 hs.fi (Helsingin Sanomat). 11.11.2021. Viitattu 1.3.2026.
  2. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto: A–Ö, s. 140. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5
  3. ↑ Pekka Laineen Ihmemaa, Ylen Radio Suomi 7.11.2021, https://areena.yle.fi/audio/1-3201240
  4. ↑ http://www.emmagaala.fi/fi/arkistovuosi/2002 (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 888. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2
  6. 1 2 3 Tenhonen, Mauri: Suomalaisen big band- musiikin grand old man Raimo Henriksson vakkamedia.fi. 3.7.2004. Viitattu 1.3.2026.
  7. ↑ Vantaan seurakunnan hautahaku OpasteApp. Viitattu 6.2.2024.

Aiheesta muualla

Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.