Monte Carlon ralli
 Monte Carlo -ralli |
|
|---|---|
| Sarja | Rallin MM-sarja |
| Sijainti | Monaco ja Ranska |
| Ensimmäinen tapahtuma | 1911 |
| Viimeisin tapahtuma | 2023 |
| Eniten voittoja | |
| Kuljettajat |  Sébastien Ogier (9) |
| Tallit |  Lancia (13) |
| Viimeisin kilpailu (2023): | |
| Voittaja | Sébastien Ogier Vincent Landais (Toyota Gazoo Racing WRT) |
| Voittoaika | 3 h 12 min 2 s |
| Toinen |  Kalle Rovanperä Jonne Halttunen (Toyota Gazoo Racing WRT) |
| Kolmas |  Thierry Neuville Martijn Wydaeghe (Hyundai Motorsport) |
Monte Carlon ralli (Rallye Automobile Monte Carlo) on tammikuussa Ranskan Alpeilla ajettava perinteikäs rallikilpailu. Se on ajettu vuodesta 1911 lähtien joka vuosi lukuun ottamatta vuosia 1913–1923 ja 1940–1948 sekä vuosia 1957, jolloin ralli peruttiin Suezin kriisin Euroopassa aiheuttaman polttoaineiden säännöstelyn takia, ja 1974, jolloin kilpailua ei ajettu öljykriisin vuoksi. Kilpailu on viittä poikkeusvuotta lukuun ottamatta kuulunut rallin MM-sarjaan sarjan perustamisesta 1973 lähtien. Vuonna 1974 ralli peruttiin, vuonna 1996 se kuului FIA:n kaksilitraisten maailmancupiin, ja vuosina 2009–2011 se kuului IRC-rallisarjaan. Kuuluessaan MM-sarjaan ralli on vuotta 1989 lukuun ottamatta toiminut aina sarjan avauskilpailuna.
Ranskalainen Sébastien Ogier on voittanut rallin ennätykselliset yhdeksän kertaa. Hänen maanmiehensä Sébastien Loeb on voittanut rallin kahdeksan kertaa. Neljään voittoon rallissa ovat yltäneet Italian Sandro Munari, Saksan Walter Röhrl ja Suomen Tommi Mäkinen, kolmeen voittoon puolestaan ranskalaiset Jean Trévoux ja Didier Auriol sekä Espanjan Carlos Sainz. Ensimmäinen pohjoismainen voittaja oli Norjan Per Malling vuonna 1955. Menestynein autonvalmistaja on italialainen Lancia, jonka autoilla ralli on voitettu 13 kertaa.
Historia
Ensimmäiseen Monte Carlon ralliin vuonna 1911 osallistui 23 autoa ja seuraavana vuonna osallistujia oli jo 87. Rallin alkuperäisenä tarkoituksena oli lähinnä houkutella varakkaita turisteja talvella hiljaiseen Monacoon ja osanottajien joukossa oli sen mukaisesti prinssejä, kreivejä ja ruhtinaita. Ajon luonne – retkeilyajo Monte Carloon vaihtoehtoisista, etukäteen määrätyistä lähtöpisteistä eri puolilta Eurooppaa – poikkesi 1930-luvulle saakka jyrkästi siitä, millaiseksi se kehittyi toisen maailmansodan jälkeen. Varakkaimmat osallistujat nauttivat matkasta autojensa takaistuimilla samaan aikaan kun varsinaisen ajon suorittivat heidän virkapukuiset kuljettajansa.
Osallistujien lukumäärä lähti voimakkaaseen kasvuun toisen maailmansodan jälkeen ja saavutti huippunsa vuonna 1953, jolloin rallissa oli mukana 404 autoa. Osallistujat edustivat tällöin yli 20 kansallisuutta. 1960-luvun alkupuolelta lähtien autourheilun voimakas ammattimaistuminen ja lajin kallistuminen alkoivat karsia joukosta harrastelijoita: vuonna 1963 osallistujia oli vielä 357, mutta vuonna 1966 enää 192.
Monte Carlon ralli säilyi luonteeltaan – keräilyajo eri puolilla Eurooppaa sijaitsevista lähtöpaikoista Monacoon ennen varsinaisia pikataipaleita – samanlaisena vuosikymmenien ajan. Vuoden 1967 rallissa keräilyajon lähtöpaikkoina olivat Ateena, Dover, Frankfurt am Main, Lissabon, Monaco, Oslo, Reims ja Varsova. Keskimääräinen ajomatka Monacoon oli noin 3 000 kilometriä. 1960-luvulta lähtien sekä kilpailijat että rallitallit vaativat kokoontumisajosta luopumista, koska sen ei enää katsottu vastaavan tarkoitustaan. Rallitallit eivät olisi halunneet ottaa riskejä ajattamalla kalliita ralliautoja tuhansia kilometrejä muun liikenteen joukossa ennen varsinaista kilpailua, ja ajajille koitui ylimääräistä fyysistä ja henkistä rasitusta. Kokoontumisajoon liittyi myös sabotaasin riski, sillä millä tahansa rallitallilla oli ainakin teoreettinen mahdollisuus järjestää ennakkosuosikki pois kilpailusta palkkaamalla joku ajamaan kolari hänen kanssaan kesken pitkän matkaosuuden.
Erilaiset skandaalit ovat kuuluneet Monte Carlon ralliin ensimmäisestä kilpailusta lähtien. Jo vuonna 1911 hylättiin kuudenneksi sijoittuneen saksalaisen Eismarkin ajo sen vuoksi, että hän oli käyttänyt ”luvattomia etenemiskeinoja”, ja hänen nimensä poistettiin tulosluettelosta. Kilpailun asiakirjoista ei ilmene, millaisia Eismarkin ”luvattomiksi” katsotut etenemiskeinot olivat olleet. Monte Carlon rallin historian skandaaleista kohutuimpia on ollut kaikkien Minillä ajaneiden kilpailijoiden suoritusten hylkääminen ”sääntöjen vastaisten” valolaitteiden vuoksi vuonna 1966. Ilman tätä toimenpidettä voittajakolmikko olisi ollut Suomen Timo Mäkinen ja Rauno Aaltonen sekä Britannian Paddy Hopkirk, joiden kaikkien ajokkina oli Mini. Vuonna 1966 voittajaksi tuli Citroënilla ajanut Pauli Toivonen. Vuonna 1978 ylivoimaisessa johdossa ollut Hannu Mikkola suljettiin kilpailusta siirtymätaipaleella tapahtuneeksi väitetyn liikennerikkomuksen vuoksi.
Monte Carlon rallissa oli aluksi painotus kestävyyden ja luotettavuuden haasteeseen nopeuden sijaan ja se alkoi "kokoontumisajolla" eri paikoista kuten Glasgow'sta lähtien. Vuoteen 1965 saakka kokoontumisajoon liittyi pisteytys navigointikykyjen mukaan. Kokoontumisajo oli mukana vuoteen 1997 saakka, tosin lyhennetyssä muodossa kunnes siitä lopulta luovuttiin kokonaan ja vuodesta 1998 lähtöpaikka oli virallisesti Monacossa. Vuonna 2007 lähtöpaikka siirtyi Valenceen.
Ensimmäinen Monte Carlon rallissa kilpaillut suomalainen oli insinööri Lothar Westrén-Doll vuonna 1934. Vuonna 1935 oli mukana kuusi suomalaista, mutta tämän jälkeen siellä nähtiin suomalaisia osanottajia seuraavan kerran vasta sotien jälkeen, vuonna 1949. Alkuaikoina suomalaisten kilpailijoiden taustatukena oli silloinen Suomen Automobiiliklubi. Suomalaisten, kuten muidenkin pohjoismaalaisten, menestys Monte Carlon rallissa oli kuitenkin melko vaatimatonta 1960-luvun alkuun saakka, kunnes Esko Keinänen sijoittui kokonaiskilpailun kuudenneksi vuonna 1961. Ensimmäinen rallin suomalaisvoittaja oli Timo Mäkinen vuonna 1965. Vuonna 1986 Suomi otti kolmoisvoiton: voittaja oli Henri Toivonen, toinen Timo Salonen ja kolmas Hannu Mikkola. Tommi Mäkinen voitti rallin peräti neljä kertaa peräkkäin vuosina 1999–2002. Muut suomalaisvoittajat ovat olleet Pauli Toivonen (1966), Rauno Aaltonen (1967), Ari Vatanen (1985), Marcus Grönholm (2006) ja Mikko Hirvonen (2010).
Suomalaisten ralliajajien arvostusta Monte Carlon rallia kohtaan kuvasi, että vuonna 1952 perustettiin Monte Carlon Ajajien Kerho. Sen jäseneksi pääseminen edellytti loppukoetta edeltävän keräilyajon hyväksyttyä suoritusta eli selviytymistä Monte Carloon. Vuonna 1966 kerhossa oli 78 jäsentä.
Vuonna 2024 kilpailukeskus siirtyy Gapin kaupunkiin, jossa se oli vuosina 2014–2021. Virallinen lähtö-, loppu- ja palkintojenjakopaikka on edelleen Monacossa. Kilpailukeskusta oli vuosina 2022–2023 Monacossa, jossa on tilanpuutetta.
Voittajat
Lähteet:
Lähteet
- Rallye de Monte-Carlo eWRC-results.com. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s. 23. Helsinki: Otava, 1967.
- ↑ WRC Calendar History II: 1974-1978 itgetsfasternow.com. 5.3.2021. Viitattu 13.8.2022. (englanniksi)
- ↑ Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s. 29. Helsinki: Otava, 1967.
- ↑ Nygren & Melart, 1967, s. 32.
- ↑ Nygren & Melart, s. 27.
- ↑ Nygren & Melart, 1967, s. 26.
- 1 2 3 Juha Nylund: Ralliteiden suomalaiset sankarit, s. 24–31. Espoo: Weilin+Göös, 1983. ISBN 951-35-2790-5
- ↑ Nygren & Melart, 1967, s. 34–35.
- ↑ 1966: Future of Monte Carlo rally in doubt news.bbc.co.uk. Viitattu 9.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Anthony Peacock: A slice of Monte history – The Concentration Run redbull.com. 3.8.2016. Viitattu 26.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Nygren & Melart, s. 31.
- ↑ Luke Barry: Monte Carlo Rally returns to Gap for 2024 dirtfish.com. 6.6.2023. Viitattu 7.6.2023. (englanniksi)
- ↑ 90e Rallye Monte-Carlo Palmarès Automobile Club de Monaco. Viitattu 24.1.2022. (ranskaksi)
- ↑ Rallye de Monte-Carlo eWRC-results.com. Viitattu 24.1.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Rallin järjestävän Monte Carlon autoklubin kotisivut (englanniksi ja ranskaksi)
- Laakso, Lasse: Suomalaisajajat Monte Carlon rallissa, Tekniikan Maailma 1966, Helsinki.
- Rileys svenska Monte Carlo-historia – Internet Archive (PDF)
Rallin maailmanmestaruussarjan kilpailut | ||||
|---|---|---|---|---|
| ||||
