Rauhanjuna oli suomalaisten taiteilijoiden rauhankampanja, joka toteutettiin keväällä 1982. Rauhanjuna kävi kymmenen päivän kymmenillä eri paikkakunnilla ja pysähtyi esitysten ja keskustelutilaisuuksien ajaksi rautatieasemilla. Lisäksi ohjelmassa oli tilaisuuksia muun muassa kouluissa, työpaikoilla ja sairaaloissa. Mukana oli satoja taiteilijoita eri taiteen aloilta. Hanke oli alkujaan Pekka Milonoffin idea. Rauhanjunan tarkoituksena oli rauhankasvatuksen tukeminen ja ydinaseettoman Pohjolan edistäminen.
Kiertueen alussa kyseessä oli kuusi erillistä vaunua ja diskovaunu Helsinki–Turku-pikajunan perässä. Siitä eteenpäin juna kulki omalla veturilla lähinnä öisin, jotta muulle liikenteelle ei olisi häiriötä. Suomen valtio tuki hanketta 200 000 markan suuruisella avustuksella.
Kirjailijoita osallistui hankkeeseen Pitkä juna. Det långa tåget -antologialla.
M. A. Numminen teki singlen ”Sota on rahaa”/ ”Oo, Susanna!” Rauhanjuna-kiertueen ohjelmistoon. Se julkaistiin Johanna-levymerkillä.
Kim Weckström toimitti tapahtumasta Yleisradiolle Rauhanjuna-televisioreportaasin.
Veikko Huovinen kirjoitti oman näkemyksensä Rauhanjunasta kokoelmassa Ympäristöministeri. Siinä pariskunta lähtee katsomaan Rauhanjunaa kuin Matti ja Liisa rautatietä konsanaan Juhani Ahon teoksessa. Samainen Rauhanjuna päätyi myös Huovisen kirjoittamaan ja Pauli Virtasen ohjaamaan 10-osaiseen tv-sarjaan Lyhyet erikoiset yhdeksi osaksi. Eppu Normaalin kappaleessa ”Terve vaan ja onnea”, joka julkaistiin Tie vie -albumilla vuonna 1982, kerrotaan myös rauhanjunasta ironiseen sävyyn. Kohu-63-yhtyeen syksyllä 1982 julkaistulla Lisää verta historiaan -EP:llä on ”Kaatakaa rauhanjuna” -niminen kappale.
Rauhanjuniksi on kutsuttu useita junia, joilla solidaarisuutta osoittavat suuret ryhmät ovat matkustaneet kriisialueille tai suuriin kansainvälisiin rauhankokouksiin. Samaan henkeä nimen puolesta on Pasilassa toimivan Rauhanaseman perustamisessa 1986.