Rauno Tenovuo

Rauno Runar Axelsson Tenovuo, ent. Tallqvist, (3. kesäkuuta 1917 Oulujoki – 18. lokakuuta 2008 Turku) oli suomalainen eläintieteilijä ja luonnonsuojelija.

Koulutus

Rauno Tenovuo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1936 Oulun lyseosta. Hän kiinnostui luonnosta ja eritoten linnuista jo koulupoikana ja aloitti lintuhavaintojen kirjaamisen 13-vuotiaana. Intohimo lintuihin vei hänet opiskelemaan eläintiedettä. Hänen pro gradu -työnsä käsitteli maalinnuston sopeutumista merellisiin oloihin. Väitöskirjansa hän laati tutkimalla vuosia variksen elämää ulkosaaristossa (Zur Brutzeiclichen Biologie der Nebelkrähe (Corvus corone cornix L.) im Äusseren Schärenhof Sudwestfinnlands. - Ann. Zool. Soc. "Vanamo" 25.5:1-147.)

Työura

Tenovuo oli kansakoulunopettaja Lauritsalassa 1945–1946 ja Mynämäellä 1947–1950, tuntiopettaja Turun Klassillisessa lyseossa 1951–1959, assistentti Turun yliopistossa 1956–1962, vt. apulaisprofessori 1962–1965 ja elintarviketieteen apulaisprofessori vuosina 1965–1980. Professorin arvonimen hän sai 1982. Tenovuo aloitti ympäristönsuojeluopetuksen Turun yliopistossa vuonna 1974 ja piti viimeiset luentonsa lähes 90-vuotiaana.

Suuren yleisön keskuudessa hänet muistetaan parhaiten ympäristönsuojelua käsittelevistä lehtiartikkeleistaan. Myös hänen muu kirjallinen tuotantonsa oli laajalti tunnettua. Hän oli toimittamassa Suomen linnuston perusteosta Pohjolan linnut värikuvin. Hän laati useita oppikirjoja ympäristön- ja luonnonsuojelun alalta.

Tenovuo oli jäsenenä Suomen ensimmäisessä Rariteettikomiteassa vuosina 1975–1978.

Tunnustukset

Tenovuolle myönnettiin valtion tiedonjulkistamispalkinto vuonna 1973 kirjasta Pohjolan linnut värikuvin ja WWF:n tunnustuspalkinto 1981. Hän oli Turun eläin- ja kasvitieteellisen seuran, Suomen luonnonsuojeluliiton ja monen muun järjestön kunniajäsen tai ansiomitalin saaja.

Muuta

Tenovuo oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. Toisessa maailmansodassa Tenovuo palveli ilmatorjunnassa ja rannikkotykistössä. Hän oli sotilasarvoltaan luutnantti.

Teoksia

Tenovuo kirjoitti yhteensä yli sata tieteellistä ja muuta julkaisua lintutieteen ja luonnonsuojelun alalta. Niihin kuuluvat myös seuraavat teokset:

• Ruissalon linnut, yhdessä Nils Södemanin kanssa. WSOY, Porvoo. 1960.
• von Haartman, L., Hildén, O., Linkola, P., Suomalainen, P. & Tenovuo, R.: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava. Helsinki. 1967.
• Luonto ja luonnonsuojelu, yhdessä Peitsa Mikolan ja Antti Haapasen kanssa. Otava. 1971.
• Ympäristön haitat terveydelle, yhdessä Risto Santin kanssa. Otava. 1985.
• Terveys ja ympäristö. 1988.
• Muuttuva ympäristö ja terveys. 1992.

Lähteet