Rhodesiankoira

Rhodesiankoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Etelä-Afrikka/ Zimbabwe
Määrä Suomessa rekisteröity 1 762
Alkuperäinen käyttö leijonan metsästys- ja vahtikoira
Nykyinen käyttö seura-, metsästys- ja vahtikoira
Elinikä keskimäärin 10 vuotta
Muita nimityksiä rhode, rhontti, ridgeback, leijonakoira, Rhodesian Ridgeback, chien de Rhodésie à crête dorsale, perro crestado rodesiano, rodeesia ridgeback, simba inja, shumba imbwa, Van Rooyen's Lion Dog, African Lion Dog
FCI-luokitus ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat
alaryhmä 3 Sukulaisrodut
#146
Ulkonäkö
Paino uros 36,5 kg narttu 32 kg
Säkäkorkeus uros 63–69 cm, narttu 61–66 cm
Väritys vehnänväri vaaleasta punaiseen

Rhodesiankoira (engl. Rhodesian Ridgeback, pohjois-ndebeleksi simba inja, šonaksi shumba imbwa), joka tunnetaan myös nimillä vanrooyeninleijonakoira (engl. Van Rooyen's Lion Dog) ja afrikanleijonakoira (engl. African Lion Dog) on afrikkalaissyntyinen ja nykyisin ainoa eteläisen Afrikan rekisteröity koirarotu. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 6.

Rotu ei ihan yltänyt vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin sata rhodesiankoiraa.

Ulkonäkö

Rhodesiankoira on suuri, voimakas ja lihaksikas rotu. Se on myös erittäin kestävä ja ketterä. Rodulle tyypillinen tunnusmerkki on selässä oleva kuvio, jota kutsutaan ridgeksi. Ridge muodostuu vastakarvaan kasvavista karvoista. Ridge on yleensä noin 5 cm leveä ja sen tulee olla symmetrinen ja selväpiirteinen. Rhodensiankoiran pään kallo-osa on pitkä ja leveä. Kuonon tulee olla myös pitkä ja voimakas. Silmien tulisi sijaita melko kaukana toisistaan ja muodon tulisi olla pyöreä. Karva on lyhyttä, tiheää ja sen tulisi näyttää sileälle. Karvan väri on vehnänväri vaaleasta punaiseen. Pienet valkoiset merkit sallitaan ja tumma kuono sekä korvat.

Sallitut ja ei-sallitut ridgevariaatiot

Luonne

Kuvassa näkyy rhodesiankoiralle tyypillinen ridge

Rhodesiankoira on rohkea, uskollinen, tarmokas ja kunnioitusta herättävä rotu. Aktiivisuutensa vuoksi se tarvitsee runsaasti toimintaa ja liikuntaa. Vieraita kohtaan rhodesiankoira on varautunut, mutta ei aggressiivinen. Kotioloissa se on rauhallinen, mutta lenkeillä kuitenkin energinen. Rauhallinen kotikoira muuttuu kuitenkin voimakastahtoiseksi vahtikoiraksi vieraan tullessa sen reviirille.

Tutkimuksissa on tullut esiin, että rhodesiankoiralla esiintyy keskimääräistä vähemmän aggressiivisuutta omaa omistajaansa kohtaan ja vieraita koiria kohtaan verrattuna muihin koirarotuihin.

Alkuperä

Rhodesiankoira romanialaisessa postimerkissä.

Rhodesiankoira on peräisin Afrikasta ja sen esi-isät Etelä-Afrikasta Kapmaasta. Siellä hottentottien paikalliset puolikesyt metsästyskoirat risteytyivät hollantilaisten maahanmuuttajien mukana tuomien mastiffien ja ajokoirien kanssa. Buureilla oli ns. Steekbaard-metsästyskoiria, jotka edustivat hirvikoira-tyyppiä ja joilla oli ridge. Nämä koirat olivat paikallisten ja maahantuotujen koirien – kuten skotlanninhirvikoiran – välisiä risteytyksiä. Hottentottikoiran perimästä on jäänyt muistuttamaan rodulle tyypillinen ridge, ja erään teorian mukaan hottentotit olisivatkin tuoneet paikalliset kyläkoiransa alun perin Aasiasta (jossa tunnetaan kaksi ridgellistä rotua, thai ridgeback ja phu quocinkoira).

Rhodesiankoiran alkuperäinen tehtävä oli suuren ketteryytensä avulla suurriistan, erityisesti leijonan, jäljittäminen ja pysäyttäminen ja sen aloillaan pitäminen, kunnes metsästäjä saapui paikalle. Ne metsästivät leijonia yleensä muutaman koiran ryhmissä. Myöhemmin sitä käytettiin myös vartiointitehtävissä. Nykyään rotua pidetään myös seurakoirana.

Terveys

Rhodesiankoira

Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, selkäsairaudet sekä maksan ja ruoansulatuskanavan sairaudet. Rhodesiankoiran tyypillisimpiä terveysongelmia ovat kyynärniveldysplasia, välimuotoinen lanne-ristinikama, osteokondroosi, dermoid sinus, kilpirauhasen vajaatoiminta, atopia ja allergiat.

Jopa noin 87 %:lla rhodesiankoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 1 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 13 %:lla rodun edustajista.

Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on epämuodostunut nikama, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä. Tutkimuksissa on todettu epäsymmetristen LTV-tyyppien olevan yhteydessä lonkkanivelen kasvuhäiriöön. Lisäksi se voi altistaa selkäkivulle ja halvausoireille. Rhodesiankoiralla LTV-muutoksia esiintyy kohtalaisesti. Rhodesiankoiran PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja selkälausunto.

Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö, jota esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Tyypillisin esiintymispaikka on olkanivel, mutta osteokondroosia voi esiintyä myös muissa nivelissä. Rhodesiankoiralla osteokondroosia esiintyy välillä olkanivelessä ja kinnernivelessä.

Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.

Rhodesiankoirissäa esiintyy vähäisessä määrin dermoid sinusta (DS). Suomalaisissa rhodesiankoirissa vuosittainen esiintyvyys on muutaman prosentin luokkaa. Dermoid sinus on ihon epiteelikudosten muodostama putkimainen yhteys, joka kiinnittyy syvempiin kudoskerroksiin, pahimmillaan selkärankaan asti.

Rhodesiankoirat ovat yksi kilpirauhasen vajaatoiminnan riskiroduista. Kilpirauhasen vajaatoiminta on tyypillisesti autoimmuuniperäinen sairaus, missä elimistön kiertävien kilpirauhashormonien määrä on liian vähäinen. Sairautta voidaan hoitaa tehokkaasti lääkityksellä.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Rhodesiankoirat ovat keskimääräistä rotukoiraa vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Rhodesiankoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 19 %.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Rhodesiankoira KoiraNet-jalostustietojärjestelmä. Suomen Kennelliitto. Viitattu 15.1.2020.
  2. 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  3. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  4. ↑ Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  5. ↑ Luonne Suomen Ridgeback-yhdistys ry. Viitattu 12.3.2026.
  6. ↑ Deborah L. Duffy, Yuying Hsu, James A. Serpell: Breed differences in canine aggression. Applied Animal Behaviour Science, 2008-12, 114. vsk, nro 3-4, s. 441–460. doi:10.1016/j.applanim.2008.04.006 ISSN 0168-1591 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  7. 1 2 Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 166. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN 951-35-1120-0.
  8. ↑ Hancock, David. Sighthounds - Their Form, Their Function and Their Future, s. 130. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2012. ISBN 978-1-84797-392-4.
  9. ↑ Historia Suomen Ridgeback-yhdistys ry. Viitattu 12.3.2026.
  10. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  11. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kyynärniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  12. ↑ Katariina Mäki: Liittyykö koiran välimuotoisiin nikamiin kipua? Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 29.9.2025. Viitattu 9.3.2026.
  13. ↑ J. A. Berg, B. K. Sævik, F. Lingaas, C. Trangerud: Lumbosacral transitional vertebra in 14 dog breeds in Norway: Occurrence, risk factors and association with hip dysplasia. The Veterinary Journal, 1.2.2024, 303. vsk, s. 106056. doi:10.1016/j.tvjl.2023.106056 ISSN 1090-0233 Artikkelin verkkoversio.
  14. ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  15. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  16. ↑ Katariina Mäki: Osteokondroosin esiintyvyydessä rotueroja Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 16.4.2025. Viitattu 12.3.2026.
  17. ↑ Karolina Engdahl, Odd Höglund, Åke Hedhammar, Jeanette Hanson, Annika Bergström: The epidemiology of osteochondrosis in an insured Swedish dog population. Preventive Veterinary Medicine, 1.7.2024, 228. vsk, s. 106229. doi:10.1016/j.prevetmed.2024.106229 ISSN 0167-5877 Artikkelin verkkoversio.
  18. 1 2 Terveys Suomen Ridgeback-yhdistys ry. Viitattu 12.3.2026.
  19. ↑ Nina Mahlanen: Koiran atopia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
  20. ↑ Dan G. O’Neill, Janine Su Pheng Khoo, Dave C. Brodbelt, David B. Church, Camilla Pegram, Rebecca F. Geddes: Frequency, breed predispositions and other demographic risk factors for diagnosis of hypothyroidism in dogs under primary veterinary care in the UK. Canine Medicine and Genetics, 10.10.2022, 9. vsk, nro 1, s. 11. PubMed:36217196 doi:10.1186/s40575-022-00123-8 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  21. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  22. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori 25.6.2024. YLE. Viitattu 6.4.2026.

Aiheesta muualla