Dehmelin runokokoelmilla Erlösungen (1891), Aberdie Liebe. Ein Ehemanns- und Menschenbuch (1893), Lebensblätter (1895) ja Weib und Welt (1897) on vahva symbolistinen väritys. Dehmel kirjoitti modernin näytelmän Der Mitmensch (1895) ja tanssinäytelmän Luzifer (1899). Yhdessä vaimonsa Paula Dehmelin kanssa hän julkaisi lastenkirjan Fitzebutze. Allerhand Schnickschnack für Kinder (1900). Vuonna 1913 hän julkaisi runokokoelman Schöne, wilde Welt.
Hämärän ääniä, suom. Arvi Kivimaa, teoksessa: Laulujen virta: saksalaista lyriikkaa seitsemänsadan vuoden varrelta, s. 216, WSOY, 1936; Runon on säveltänyt Erkki Melartin: "Stimme im Dunkeln", op. 109, nro 5
Kahden sielun laulu, suom. Arvi Kivimaa, teoksessa: Laulujen virta, s. 223
Kello meressä, suom. Yrjö Jylhä, teoksessa: Runon pursi: maailmankirjallisuuden kertovaa runoutta, s. 336–337, WSOY, 1934
Kirkastettu yö, Pentti Saaritsa, teoksessa: Salaperäinen seurue: runoja jotka tulivat ja jäivät, s. 102–103, WSOY, 1997
Merenkäyntiä, suom. Uuno Kailas, teoksessa: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa, s. 48–49, WSOY, 1924 ja teoksessa: Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 1: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja, s. 784–785, WSOY 1930.
Näköala, suom. Arvi Kivimaa, teoksessa: Laulujen virta, s. 214–215
Tuskallinen odotus, suom. Arvi Kivimaa, teoksessa: Laulujen virta, s. 212–213.
Työmies, suom. Arvi Kivimaa, teoksessa: Laulujen virta (sivunumero puuttuu lähteestä)
Vuoripsalmi, Arvi Kivimaa, teoksessa: Laulujen virta, s. 218–219.
Öinen kysymys, suom. Arvi Kivimaa, teoksessa: Laulujen virta, s. 217