Rodoksenvinttikoira

Rodoksenvinttikoira
Avaintiedot
Alkuperämaa Dodekanesia,  Kreikka
Määrä Suomessa ei yhtään
Ródoksella 50 (2012)
Rodun syntyaika 3000–1450 eaa. (1. teoria)/ 1000–0 eaa. (2. teoria)
Alkuperäinen käyttö jäniksen, peltopyyn ja viiriäisen metsästys
Nykyinen käyttö metsästyskoira
Muita nimityksiä Rodítikos Lagonikós, Lagonikós tis Ródou, Hound of Rhodes, Hasenjagdhund von Rhodos, Tazi
FCI-luokitus ei FCI-rotu
KOE: ryhmä 10 Vinttikoirat
alaryhmä 1 Pitkä- ja hapsukarvaiset
Ulkonäkö
Paino uros 18–20 kg
narttu 14–17 kg
Säkäkorkeus uros 58–64 cm
narttu 51–59 cm
Väritys fawn, vaaleanruskea, ruskea tummin karvankärjin, musta tai tulisen musta
- joko valkoisin merkein tai ilman

Rodoksenvinttikoira (kreik. Ροδίτικος Λαγωνικός, Rodítikos Lagonikós) on kreikkalainen koirarotu. Se on hyvin harvinainen kotisaarensa Ródoksen ulkopuolella, mutta Kreetalla sitä tavataan jonkin verran. Se ei ole FCI:n tunnustama, mutta Kreikan Kennelliitto KOE on hyväksynyt sen vuonna 2026.

Ulkomuoto

Rodoksenvinttikoira on keskikokoinen alkukantaista tyyppiä edustava vinttikoira.

Karvamuunnoksia on kaksi: lyhyt- ja hapsukarvainen. Näistä ensiksi mainitun karvapeite on kauttaaltaan lyhyt (1,5-2 cm pitkä) ja tiheä; jälkimmäisellä on puolestaan tavallista pidempää (5-7 cm pitkää) karvaa korvissa, rungossa, raajojen takaosissa ja hännässä. Sallitut väritykset ovat likaisenvalkoinen (beige/fawn), vaaleanruskea, ruskea tummin karvankärkin, musta ja tulisen musta. Mustien ja ruskeiden karvojen sekoittuminen keskenään tai ruskeat karvat mustin karvankärjin antavat usein väritykselle "harmaan" vaikutelman. Valkoiset merkit rintakehässä ja/tai raajojen alaosissa sallitaan; ruskeat pilkut tai laikut sallitaan kyseisillä valkoisten merkkien alueilla.

Urosten säkäkorkeus on 58–64 cm (sallittu vaihtelu 2 cm suuntaan tai toiseen) ja narttujen 51–59 cm (sallittu vaihtelu 1 cm suuntaan tai toiseen). Urosten paino vaihtelee 18–20 kg ja narttujen 14–17 kg välillä.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on älykäs, valpas, lempeä, omistajaansa syvästi kiintyvä, ketterä ja erittäin nopea. Sitä voi pitää sisätiloissa, koska se on kotioloissa rauhallinen, mutta se vaatii runsaasti liikuntaa ja tilaisuuden saada purkaa energiaa vapaana aidatulla alueella. Se on vieraita kohtaan varautunut, olematta kuitenkaan aggressiivinen. Sitä kuvaillaan myös vaikeaksi kouluttaa, oma-aloitteiseksi ja vaistonsa varassa toimivaksi.

Rodoksenvinttikoiraa käytetään jäniksen, viiriäisen ja peltopyyn metsästykseen, ja se metsästää joko yksin tai pareittain. Perinteinen metsästyskoulutus kestää peräti neljä vuotta ja tulee yleensä kalliiksi. Parhaat yksilöt löytyvät yleensä paikallisten paimenten luota.

Alkuperä

Rodun arvellaan polveutuvan Rodoksen muinaisesta kámiroksenvinttikoirasta, joka oli peräisin minolaisen kulttuurin aikakaudelta. On kuitenkin olemassa myös toinen teoria, jonka mukaan se polveutuisi koirista joita líndoslaiset toivat mukanaan Kazakstanista, Turkmenistanista ja Uzbekistanista Émponaksen kylään. Ottomaanien vallan aikana rodoksenvinttikoira oli Johanniittain ritarikunnan suojeluksessa. 1930–1960-lukujen välisenä aikana se oli suosittu metsästyskoira, mutta sen jälkeen se oli vähällä kuolla sukupuuttoon sekoituttuaan muiden rotujen kanssa. Stergos Pesouvanis, yksi merkittävimmistä kasvattajista, on yrittänyt pelastaa rodun viimeisen 15 vuoden ajan. Nykyisestä 50 jäljellä olevasta yksilöstä kuitenkin vain harva on puhdasrotuinen.