
Romantasia (engl. romantasy) on romantiikkaa ja fantasiaa yhdistelevä kaunokirjallisuuden lajityyppi. Lajityyppi muotoutui 2020-luvun alkupuolella sosiaalisessa mediassa, erityisesti Tiktokin kirjallisuusharrastajien muodostamassa Booktok-yhteisössä. Sen suosio on ollut ilmiömäistä, mikä on johtanut romantasiateosten huomattavaan kaupalliseen menestykseen. Lajityyppiä edustava Rebecca Yarrosin romaani Myrskynsilmä (2025), jota myytiin julkaisuviikolla 2,7 miljoonaa kappaletta, oli nopeimmin myynyt aikuisten romaani 20 vuoteen.
Romantasia muistuttaa pararomantiikkaa, joka sai alkunsa 1980-luvulla ja oli suuressa suosiossa 2000-luvun alussa muun muassa Stephenie Meyerin Houkutuksen ilmestyttyä. Tuolloin kohderyhmänä olivat kuitenkin pääasiassa nuoret ja nuoret aikuiset. 2020-luvun romantasiaa edustavat teokset on puolestaan suunnattu vanhemmille lukijoille, ja niissä käsitellään aikuismaisempia aiheita. Lajityypin suosion kasvua aikuisten keskuudessa selittää alan toimijoiden mukaan eskapismi: lukijat pakenevat fantasiamaailmaan todellisessa maailmassa vallitsevaa koronaviruspandemiaa, sotia ja ympäristökriisejä.
Romantasiaa tarkoittavan englanninkielisen sanan alkuperä on epäselvä. Bloomsbury Publishingin mukaan kustantamo keksi sen kuvaamaan Sarah J. Maasin teosten lajityyppiä, mutta slangisanakirja Urban Dictionaryn määritelmä sanalle on julkaistu jo vuonna 2008. Termin käyttö yleistyi voimakkaasti sosiaalisessa mediassa ja kirjojen markkinointiteksteissä vuonna 2023.
The Washington Postissa romantasia määritellään fantasiakirjallisuudeksi, jossa rakkaus on keskeistä. Toisin kuin pelkässä romanttisia elementtejä sisältävässä fantasiassa, romantasiassa tarina on niin tiiviisti sidoksissa romanssiin, että sitä ei voisi poistaa kirjasta.
Romantasiakirjoissa on usein eroottisia kohtauksia. Teoksen eroottisuudesta voidaan viestiä esimerkiksi kirjakaupoissa tai sosiaalisen median kirjallisuussisällössä englanninkielisellä koodisanalla ”spicy” (suom. mausteinen) tai chiliä esittävällä emojilla. Intiimien kohtausten määrää tai yksityiskohtaisuutta voidaan kuvata chiliasteikolla, jossa chilien kasvava määrä kertoo intiimimmästä teoksesta. Chilimerkintä ei kuitenkaan tarkoita, että teos on lajityypiltään romantasiaa, vaan sitä käytetään kuvailemaan myös muiden romantiikka-kategoriaan kuuluvien teosten eroottisuutta.
Nimiltään romantasiakirjat ovat samantyyppisiä. Englanninkielisissä nimissä esiintyy usein ensimmäisenä yleinen substantiivi, jota seuraavat johonkin maalliseen ja ruumiilliseen liittyvät sanat. Myös sään hallitsijoiden mukaan nimetyt teokset ovat yleisiä. Esimerkkeinä voidaan mainita Sarah J. Maasin teokset House of Earth and Blood (suom. Maan ja veren huone) ja Queen of Shadows (suom. Varjojen kuningatar) sekä L. Penelopen romaani Song of Blood and Stone ja Scarlett St. Clairin romaani King of Battle and Blood.
Kirjat ovat yhteneviä myös ulkoasultaan. Kansissa käytetään vaihtelevia fontteja ja kultaa tai muuta välkehtivää. Niissä esiintyy usein kohokuvia tulesta tai jäästä. Kirjat saattavat sisältää myös karttoja. Joillekin vanhemmista lajityyppiin sopivista teoksista, kuten C. L. Wilsonin romaanille Lord of the Fading Lands (2007), on tehty uudet kansikuvat romantasian kasvaneen suosion ja tyylin muotoutumisen myötä. Osa romantasiakirjojen erikois- tai keräilypainoksista syrjävärjätään, eli niiden sivujen reunat koristellaan.
Kirjallisuussivusto Goodreads jakoi parhaan romantasiakirjan Goodreads Choice -palkinnon ensimmäistä kertaa vuonna 2023. Sen voitti Rebecca Yarrosin romaani Siivenisku. Palkinnon ovat sittemmin voittaneet myös Sarah J. Maasin romaani Liekin ja varjon huone ja Yarrosin romaani Myrskynsilmä. Niiden lisäksi lajityypin edustajina pidetään esimerkiksi Maasin sarjaa Valtakunta, Holly Blackin sarjaa Ilman väki ja Victor Dixenin sarjaa Vampyria. Amerikkalaisen romantasian kärkinimiin kuuluu myös Jennifer L. Armentrout. Muita lajin edustajia ovat Brynne Weaver, joka varsinaisesti luokitellaan ”dark romancen” mutta myös synkän romantasian kirjailijaksi, ja Heather Fawcett, jonka tuotantoa luonnehditaan kotoisaksi. Monet romantasiateoksista on alun perin julkaistu omakustanteina tai fanifiktiofoorumeilla ja vasta myöhemmin kustantajien kautta.
Suomalaista romantasiaa on kirjoitettu vähän. Yleisradion Miia Roivaisen mukaan virallisesti ensimmäinen suomalainen romantasiateos oli S. K. Rostedtin vuonna 2024 ilmestynyt esikoisromaani Kahden veren tytär. Arla Kanerva (Helsingin Sanomat) piti jo aiemmin julkaistua Terhi Tarkiaisen kirjasarjaa Verta hampaissa romantasiana. Lajiin kuuluvaksi luokittelee kustantaja Tammi myös Siri Kolun kirjan Varjoliitto (2025).
Romantasiaa lukevat enimmäkseen naiset, mutta seikkailua sisältävien tarinoiden arvellaan kiinnostavan myös miehiä. Koska teokset ovat usein naiskirjailijoiden kirjoittamia, sisältöä käsitellään yleensä naisten näkökulmasta. Ikäryhmistä romantasiaa lukevat erityisesti milleniaalit, joiden lukuvalikoimaan ovat aikaisemmin kuuluneet muun muassa J. K. Rowlingin Harry Potter (1998–2008) ja Stephenie Meyerin Houkutus (2005–2008).
Suomessa luetaan pääasiassa ulkomaista romantasiaa, ja osa suomenkielisistä lukijoista haluaa lukea teokset ensisijaisesti englanniksi. Ilmiö ei kuitenkaan koske pelkästään Suomea tai romantasiaa, vaan englanninkielisten kirjojen myynti on yleisesti kasvanut Euroopassa, ja teoksia halutaan lukea yhä useammin alkuperäiskielellä. Syyksi on esitetty muun muassa lukuvinkkien hakemista Booktokista ja muualta sosiaalisesta mediasta sekä kääntämisen hitautta. Suomessa romantasiakirjoja luetaan englanniksi myös siksi, että eroottisten kohtausten lukeminen suomeksi voi tuntua kiusalliselta. Kirjailija Saara Rostedtin mielestä intiimikohtausten kirjoittaminen on hankalaa, koska suomen kielen sanasto eroottiselle kuvailulle on kapea.