
SALT I oli ydinaseita rajoittava sopimus. Ydinsulkusopimuksen hengessä supervallat Neuvostoliitto ja Yhdysvallat aloittivat strategisten ydinaseiden vähentämiseen tähtäävät neuvottelut 1968. Ajateltiin, että ennen kuin on realistista pyrkiä vähentämään aseita, niiden määrää tulisi rajoittaa molemminpuolisella sopimuksella. Neuvotteluja kutsuttiin nimellä SALT eli Strategic Arms Limitation Talks. Aluksi neuvottelut olivat tuloksettomia, mutta vuoteen 1972 mennessä supervaltojen johtajat, presidentti Richard Nixon ja puoluesihteeri Leonid Brežnev, pääsivät yhteisymmärrykseen ja solmivat kahdenvälisesti väliaikaisesta rajoituksesta aseiden määrässä jatkoneuvottelujen ajaksi sekä torjuntaohjukset kieltävästä ABM-sopimuksesta.
Sopimusten allekirjoitus tapahtui 26. toukokuuta 1972 Moskovassa huippukokouksen yhteydessä. SALT I oli osa liennytystä ja ensimmäinen sopimus kylmän sodan aikana, jolla rajoitettiin ydinaseiden määrää. Sen mukaan molempien sopimusosapuolten mannertenvälisten ballististen ohjusten ja sukellusveneestä laukaistavien ballististen ohjusten määrä jäädytettiin viideksi vuodeksi. Strategisten aseiden laukaisu- ja kuljetusjärjestelmien määrän jäädytys oli voimassa seuraavien SALT-rajoitusneuvotteluiden ajan.
SALT-sopimuksen mukaisesti osapuolet jatkoivat rajoitusneuvotteluja, joiden tuloksena syntyi SALT II -sopimus, jota Yhdysvallat ei kuitenkaan ratifioinut.