| Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto | |
|---|---|
Nimi virallisilla kielillä:
|
|
SEV vuonna 1986: Jäsenvaltiot
Jäsenvaltiot, jotka eivät enää osallistuneet yhteistyöhön
Liitännäisjäsenet
Tarkkailijajäsenet |
|
| Perustettu | tammikuu 1949 |
| Lakkautettu | 28. kesäkuuta 1991 |
| Päämaja | Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto |
| Jäsenet | |
| Viralliset kielet | albania, bulgaria, espanja, mongolia, puola, romania, saksa, slovakki, tšekki, unkari, venäjä, vietnam |
Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto (ven. Совет Экономической Взаимопомощи, Sovet Ekonomitšeskoi Vzaimopomoštši) eli SEV oli vuosina 1949–1991 sosialististen valtioiden talousyhteisö ja vastine Euroopan talousyhteisölle. Yhteisöstä käytettiin joissakin yhteyksissä sen englanninkielisen nimen (The Council for Mutual Economic Assistance) mukaista lyhennettä Comecon.

Euroopassa SEV:hen kuuluivat samat itäblokin valtiot, jotka olivat myös Varsovan liiton jäseniä. Muiden maanosien valtioista SEV:hen liittyivät myöhemmin Mongolian kansantasavalta, Kuuba ja Vietnam. Lisäksi Suomi, Irak, Meksiko, Nicaragua ja Mosambikin kansantasavalta tekivät SEV:n kanssa yhteistyötä. Suomen EEC-vapaakauppasopimus tasapainotettiin ulkopoliittisesti Kevsos-sopimuksella.
Alkujaan SEV oli lähinnä Neuvostoliiton vastaveto Marshall-avulle, mutta sai pian käänteisiä piirteitä. Pääsääntöisesti SEV-maiden välinen kauppa oli bilateraalista tavaranvaihtoa, joka perustui hallitusten välisiin sopimuksiin. Itäisen Keski-Euroopan kehittyneet teollisuusmaat, ennen muuta Tšekkoslovakia ja Saksan demokraattinen tasavalta, olivat taloudellisesti nettomaksajan roolissa,lähde? mutta myös ne nauttivat Neuvostoliiton maailmanmarkkinahinnat kolmanneksella tai puolella alittavista energianhinnoista.
Erityisen tärkeä SEV oli Kuuballe, joka onnistui sen kautta vuosikymmenien ajan korvaamaan Yhdysvaltain kauppasaarrosta johtuvan länsimarkkinoiden puutteen. Neuvostoliitto korvasi Kuuballe sen markkinamahdollisuuksien puuttumisen ostamalla Kuubasta sokeria maailmanmarkkinahinnat ylittävään hintaan.
SEV:n organisaatio pyrki saavuttamaan kaikki päätökset yksimielisesti. Erillistä veto-oikeutta jäsenillä ei ollut, vaan erimielisyyden ilmetessä ne saattoivat jättäytyä pois projekteista, joihin eivät halunneet osallistua. Näin tehdyt päätökset tyydyttivät kaikkia, mutta eivät voineet sitouttaa haluttomia maita toimintaan. Tämä oli yksi SEV:n pääheikkouksista jäsenmaiden huomattavan erilaisten teollisten kehitysasteiden ohella. SEV:tä pidettiinkin lännessä yleisesti heikohkona talousliittona, eikä sen toimivuus ollut Euroopan talousyhteisön tasoa.
SEV lakkautettiin sen jäsenvaltioiden enemmistön luovuttua sosialistisesta suunnitelmataloudesta kylmän sodan päättymisen myötä. Päätös SEV:in lakkauttamisesta tehtiin tammikuun alussa 1991 ja sen toiminta päättyi saman vuoden kesäkuun lopussa.
Lähde: