Samariumoksidi

Samariumoksidi
Tunnisteet
CAS-numero 12060-58-1
PubChem CID 159425
Ominaisuudet
Molekyylikaava Sm2O3
Moolimassa 348,72 g/mol
Ulkomuoto Keltainen kiteinen aine
Sulamispiste 2269 °C
Kiehumispiste 3780 °C
Tiheys 8,347 g/cm3
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Samariumoksidi (Sm2O3) on samarium- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään erikoislasien valmistukseen, ydintekniikassa, katalyyttinä ja muiden samariumyhdisteiden valmistukseen.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Huoneenlämpötilassa samariumoksidi on vaaleankeltaista kiteistä ainetta. Sen tavanomaisimman kiderakenteen alkeiskoppi on monokliininen, mutta siitä tunnetaan myös trigonaaliset ja kuutiolliset kidemuodot. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee happoliuoksiin. Aine voidaan pelkistää samariumiksi kuumentamalla vedyn kanssa. Samariumoksidi absorboi neutroneita.

Samariumoksidia voidaan valmistaa kuumentamalla samariumia ilmavirrassa 150 °C:n lämpötilaan. Yhdistettä muodostuu myös kuumennettaessa eräitä samariumyhdisteitä, kuten samariumhydroksidia, -karbonaattia, -nitraattia tai -oksalaattia.

4 Sm + 3 O2 → 2 Sm2O3
Sm2(CO3)3 → Sm2O3 + 3 CO2

Samariumoksidia käytetään voimakkaasti infrapunasäteilyä absorboivissa erikoislaseissa, ydintekniikassa kontrollisauvoissa neutronien absorbointiin, samariumyhdisteiden valmistuksen lähtöaineena ja orgaanisen kemian synteeseissä katalyyttinä hapetettaessa alkoholeja aldehydeiksi tai ketoneiksi.

Lähteet

  1. 1 2 3 William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–86. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 30.5.2022. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 807-808. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
  3. ↑ Holger Kohlmann: The crystal structure of cubic C-type samarium sesquioxide, Sm2O3. Zeitschrift für Naturforschung B, 2019, 74. vsk, nro 5, s. 433–435. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.5.2022.
  4. 1 2 E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 524. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  5. 1 2 Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 963. Walter de Gruyter, 1994. (englanniksi)