Samuel Roos

Samuel Roos (1. tammikuuta 1792 Eurajoki – 14. marraskuuta 1878 Vehmaa) oli lääkäri ja kirjailija sekä suomen kielen kehittäjä.

Henkilötietoja

Roosin vanhemmat olivat Rikantilan Nurkin talollinen Juhana Juhananpoika (Nurkki) ja Liisa Tuomaantytär. Hän kävi Porin triviaalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1811. Roos opiskeli Turun akatemiassa ja valmistui ensin filosofian kandidaatiksi vuonna 1817 ja sitten lääketieteen kandidaatiksi ja filosofian maisteriksi 1819, lääketieteen lisensiaatiksi 1821 sekä lääketieteen tohtoriksi 1832. Hänestä tuli riemumaisteri 1869.

Roos avioitui vuonna 1823 Maria Lovisa Rindellin (21. maaliskuuta 1793 Masku – 6. huhtikuuta 1865 Vehmaa) kanssa. Heillä oli seitsemän lasta: Alfred Brynolf, Carl Didrik, Ebba Fredrika, Gustava Hildur, Ida Johanna, Karolina Lovisa ja Maria Nanna.

Roos on haudattu Vehmaan kirkon hautausmaalle. Eurajoen kunnantalon edustalla on vuonna 1992 pystytetty Roosin muistomerkki.

Lääkäri

Lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvo Roosille myönnettiin vuonna 1832. Samana vuonna hän erosi Kajaanin piirilääkärin virasta, johon oli tullut 1823 ja jossa Roosin seuraaja oli Elias Lönnrot. Vuosina 1832–1840 Roos toimi Karjalan piirilääkärinä Joensuussa, minkä jälkeen hän oli ensin kaupunginlääkärinä Raumalla 1839–1842 ja sitten yksityislääkärinä Mynämäellä ja vuodesta 1842 Vehmaalla, jossa hän harjoitti myös maanviljelyä.

Kielitieteilijä, kirjailija ja kääntäjä

Roosin intohimona oli suomen kielen kehittäminen. Tunnetuin hänen keksimänsä uudissana on sähkö (vuodelta 1845). Muita hänen sepittämiään sanoja ovat havainto, hiilihappo ja lämpö (1845). Lisäksi hän otti uudessa merkityksessä käyttöön sanat kaasu, kasvi, kehittää, luode (pakovesi), särmä ja vuoksi (nousuvesi).

Hänen ensimmäinen kielitieteellinen julkaisunsa oli Johdatus Sanain oikeaan kirjoittamiseen vuodelta 1851. Muut julkaisut käsittelivät lääketiedettä (esimerkiksi väitöskirja Casus Lithiaseos vuodelta 1827), maataloutta ja kotitaloutta.

Roos julkaisi myös kirjeoppaan Muutamia Neuvoja ja Johdatuksia Lähetyskirjain tekemiseen (1855) sekä kaksiosaisen lastenhoidon oppaan Kristillinen ja terveellinen lasten kasvattaminen (1856, 1857).

Lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu useita käännöksiä, kuten runomuotoinen Phaidron, Auguston vapautetun, Aisopolaisia satuja vuodelta 1860 sekä Otto Ulen kysymysten ja vastausten muotoon laatima luonnonoppi Minkätähden ja Sentähden' vuodelta 1845.

Teoksia

Suomennoksia

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 3 Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Samuel Roos. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 6.12.2016.
  2. ↑ lämpö Rapolan 1800-luvun sanasto. Viitattu 16.9.2023.
  3. ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 443–444. (4.painos) Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-04680-2

Aiheesta muualla