Schauman ([ʃoːmɑn]) on suomalainen aatelissuku, joka tunnettiin alkujaan sotilassukuna, mutta 1800-luvulta alkaen sen edustajat ovat tulleet tunnetuiksi lukuisilla muillakin aloilla.
Suku on lähtöisin Baltiasta ja tuli Suomeen 1600-luvun lopulla. Sen on oletettu olevan lähtöisin Kuurinmaan aatelista, mitä ei tosin voida todistaa. Toisen teorian mukaan suvun juuret olisivat Kurpfalzissa Saksassa, jossa vuonna 1596 aateloitiin samanniminen suku. Suvun suomalainen kantaisä on Turun läänin ratsuväkirykmentin everstiluutnantti Henrik Johan Schauman (1649–1730), joka oli lähtöisin Ogerin seudulta Liivinmaalta ja tuli Ruotsin palvelukseen 1662. Hänet naturalisoitiin Ruotsin aateliin vuonna 1686, ja hänen sukunsa introdusoitiin Ruotsin ritarihuoneelle 1697 aatelissukuna numero 1287. Suvun nykyään elävät haarat ovat kaikki hänen pojanpoikansa, aatelislippueen majoitusmestari Berndt Otto Schaumanin (1738–1805) jälkeläisiä.
Suomen ritarihuoneen järjestäytymisen yhteydessä vuonna 1818 Schaumanit merkittiin sinne aatelissukuna numero 96. Suvun jäseniä ei ole vuoden 1809 jälkeen asunut Ruotsissa, mutta suvun päämies muutti Ruotsiin 1859. Hänen jälkeläisiään muutti 1800-luvun lopussa Argentiinaan ja 1920-luvulla Ranskaan, ja sukua asuu edelleen kummassakin maassa. Eräät muut sukuhaarat ovat myöhemmin saaneet uudelleen edustusoikeuden Ruotsin ritarihuoneella. Schaumaneita asuu nykyisin myös Argentiinassa, Paraguayssa ja Yhdysvalloissa.
2000-luvun alussa Schaumanit olivat Suomen runsasjäsenisin aatelissuku.