Seifertin pinta

Seifertin pinta on solmuun tai solmukkoon liittyvä suunnattu pinta, jonka reuna on kyseinen solmu tai solmukko. Seifertin pintoja käytetään muun muassa solmuteoriassa ja niitä voidaan käyttää apuna Alexanderin polynomin määrittelyssä.

Määritelmä

Suunnatun solmukon L Seifertin pinta on kompakti, yhtenäinen ja suunnattu kaksiulotteinen monisto, joka on upotettu kolmiulotteiseen palloon S3 ja jonka suunnattu reuna on L. Toisin sanoen pinnalle M pätee

∂M=L.

Pinnan suuntaus määrää myös sen reunan suunnan. Seifertin pinta voi olla esimerkiksi kiekko tai monimutkaisempi pinta, jossa on kahvoja. Seifertin pinta ei yleensä ole yksikäsitteinen: samalla solmulla voi olla useita erilaisia Seifertin pintoja.

Olemassaolo

Jokaisella suunnatulla solmukolla on Seifertin pinta. Sellainen voidaan muodostaa solmukaavion avulla käyttämällä Seifertin menetelmää.

Seifertin menetelmä

Seifertin menetelmän tuottama pinta apilasolmun tapauksessa
Pääartikkeli: Seifertin menetelmä

Seifertin menetelmässä suunnatusta solmukaaviosta rakennetaan pinta kolmessa vaiheessa.

  1. Risteysten oikominen. Jokainen solmukaavion risteys korvataan kahdella kaarella siten, että kaarien suunnat jatkuvat oikomisessa johdonmukaisesti. Tuloksena saadaan erillisten ympyröiden joukko, joita kutsutaan Seifertin kierroksiksi.
  2. Kierrosten värittäminen. Seifertin kierrokset sijoitetaan eri korkeuksille tarpeen mukaan, jotta sisäkkäiset kierrokset voidaan erottaa toisistaan kolmiulotteisessa avaruudessa.
  3. Kierrosten yhdistäminen. Alkuperäisen kaavion jokaiseen risteykseen liitetään kaarien suunnat säilyttävä pintaosa, joka yhdistää vastaavat Seifertin kierrokset.

Tuloksena on pinta, jonka reuna vastaa alkuperäistä solmukaaviota. Menetelmä säilyttää solmun kolmiulotteisen rakenteen ja tuottaa siten solmulle Seifertin pinnan.

Esimerkki

Apilasolmun Seifertin pinta voidaan muodostaa sen solmukaaviosta. Kun kaavion risteykset oiotaan, saadaan kaksi Seifertin kierrosta. Kierrokset yhdistetään toisiinsa risteyksiä vastaavilla pintaosilla, jolloin muodostuu pinta, jonka reuna on apilasolmu.

Epäsolmun Seifertin pinta on kiekko.

Yhteys Alexanderin polynomiin

Seifertin pinta on hyödyllinen apuväline Alexanderin polynomin tutkimuksessa. Kun solmun komplementista poistetaan Seifertin pintaa vastaava osa, voidaan muodostaa avaruuksia, joita liittämällä saadaan solmun komplementin ääretön syklinen peiteavaruus. Tämän peiteavaruuden homologiaa voidaan käyttää Alexanderin modulissa, josta Alexanderin polynomi määritellään.

Seifertin pintaa käytetään myös solmujen muiden topologisien ominaisuuksien tutkimisessa.

Katso myös