Solmukaavio

Solmukaavio on tasokuva, jolla esitetään kolmiulotteinen solmu tai solmukko. Se muodostetaan projisoimalla solmu tasoon ja merkitsemällä jokaisessa risteyksessä, kumpi käyrän osa kulkee toisen yläpuolella. Solmukaaviot ovat keskeisiä solmujen esittämisessä ja niiden ominaisuuksien tutkimisessa.

Määritelmä

Olkoon K:S1↪ℝ3 solmu ja π:ℝ3→ℝ2 projektio tasoon. Solmukaavio saadaan kuvauksesta

π∘K:S1→ℝ2,

kun projektio on immersio ja sen mahdolliset itseleikkaukset ovat erillisiä kaksoispisteitä. Näitä pisteitä kutsutaan risteyksiksi.

Koska projektio hävittää yhden avaruudellisen ulottuvuuden, pelkkä tasokuva ei yleensä kerro, kumpi käyrän osa kulkee risteyksessä ylempänä. Tämä tieto merkitään tavallisesti katkaisemalla alemman kaaren kuva risteyksen kohdalta. Näin kaaviosta voidaan palauttaa solmun kolmiulotteinen rakenne.

Reidemeisterin siirrot

Topologisesti samoja solmuja voidaan kuvata useilla erilaisilla solmukaavioilla. Kaavioita voidaan muuttaa paikallisesti kolmella Reidemeisterin siirrolla:

  1. Ensimmäinen siirto lisää tai poistaa yhden kiertymän, jossa on yksi risteys.
  2. Toinen siirto lisää tai poistaa kaksi risteystä, jotka syntyvät kahden kaaren kulkiessa toistensa yli.
  3. Kolmas siirto siirtää yhden kaaren kahden muun kaaren muodostaman risteyksen yli.

Reidemeisterin siirrot eivät muuta solmun tyyppiä. Lisäksi kaksi solmukaaviota kuvaa samaa solmua täsmälleen silloin, kun ne voidaan muuntaa toisikseen äärellisellä määrällä Reidemeisterin siirtoja ja kaavion tasossa tehtäviä tavallisia muodonmuutoksia.

Esimerkkejä

Epäsolmun kaavio voidaan esittää ympyränä ilman risteyksiä. Apilasolmun yksinkertaisimmassa tavallisessa kaaviossa on kolme risteystä. Kahdeksikkosolmun tavallisessa kaaviossa on neljä risteystä.

Solmukaavion risteysten lukumäärä riippuu käytetystä esityksestä. Solmulle määritellään risteysluku pienimpänä mahdollisena risteysten määränä kaikissa sitä esittävissä kaavioissa.

Käyttö

Solmukaavioiden avulla voidaan määritellä ja laskea solmutunnuksia. Esimerkiksi Alexanderin polynomi, Jonesin polynomi ja kolmivärittyvyys voidaan määritellä solmukaavion avulla. Tällöin on osoitettava, etteivät tulokset riipu valitusta kaaviosta vaan säilyvät Reidemeisterin siirroissa.

Solmukaaviota käytetään myös Seifertin pinnan muodostamiseen. Siinä suunnatun solmukaavion risteykset oiotaan ensin, minkä jälkeen muodostuneet käyrät yhdistetään pinnaksi.