Solmukaavio on tasokuva, jolla esitetään kolmiulotteinen solmu tai solmukko. Se muodostetaan projisoimalla solmu tasoon ja merkitsemällä jokaisessa risteyksessä, kumpi käyrän osa kulkee toisen yläpuolella. Solmukaaviot ovat keskeisiä solmujen esittämisessä ja niiden ominaisuuksien tutkimisessa.
Olkoon solmu ja projektio tasoon. Solmukaavio saadaan kuvauksesta
kun projektio on immersio ja sen mahdolliset itseleikkaukset ovat erillisiä kaksoispisteitä. Näitä pisteitä kutsutaan risteyksiksi.
Koska projektio hävittää yhden avaruudellisen ulottuvuuden, pelkkä tasokuva ei yleensä kerro, kumpi käyrän osa kulkee risteyksessä ylempänä. Tämä tieto merkitään tavallisesti katkaisemalla alemman kaaren kuva risteyksen kohdalta. Näin kaaviosta voidaan palauttaa solmun kolmiulotteinen rakenne.
Topologisesti samoja solmuja voidaan kuvata useilla erilaisilla solmukaavioilla. Kaavioita voidaan muuttaa paikallisesti kolmella Reidemeisterin siirrolla:
Reidemeisterin siirrot eivät muuta solmun tyyppiä. Lisäksi kaksi solmukaaviota kuvaa samaa solmua täsmälleen silloin, kun ne voidaan muuntaa toisikseen äärellisellä määrällä Reidemeisterin siirtoja ja kaavion tasossa tehtäviä tavallisia muodonmuutoksia.
Epäsolmun kaavio voidaan esittää ympyränä ilman risteyksiä. Apilasolmun yksinkertaisimmassa tavallisessa kaaviossa on kolme risteystä. Kahdeksikkosolmun tavallisessa kaaviossa on neljä risteystä.
Solmukaavion risteysten lukumäärä riippuu käytetystä esityksestä. Solmulle määritellään risteysluku pienimpänä mahdollisena risteysten määränä kaikissa sitä esittävissä kaavioissa.
Solmukaavioiden avulla voidaan määritellä ja laskea solmutunnuksia. Esimerkiksi Alexanderin polynomi, Jonesin polynomi ja kolmivärittyvyys voidaan määritellä solmukaavion avulla. Tällöin on osoitettava, etteivät tulokset riipu valitusta kaaviosta vaan säilyvät Reidemeisterin siirroissa.
Solmukaaviota käytetään myös Seifertin pinnan muodostamiseen. Siinä suunnatun solmukaavion risteykset oiotaan ensin, minkä jälkeen muodostuneet käyrät yhdistetään pinnaksi.