Solmutunnus

Solmutunnus on matemaattinen suure, jonka avulla voidaan tutkia ja luokitella solmuja. Solmutunnus antaa saman tuloksen kaikille samanmuotoisille solmuille. Solmutunnuksia käytetään erityisesti sen selvittämiseen, ovatko kaksi solmua erilaisia.

Määritelmä

Olkoon 𝒦 kaikkien tarkasteltavien solmujen joukko ja X jokin joukko tai muu matemaattinen rakenne. Kuvaus

f:𝒦→X

on solmutunnus, jos se antaa saman tuloksen kaikille samanmuotoisille solmuille. Toisin sanoen, jos solmut J ja K ovat samanmuotoisia, niin

f(J)=f(K).

Solmutunnus ei välttämättä erottele kaikkia eri solmuja. Jos f(J)≠f(K), solmut eivät voi olla samanmuotoisia. Sen sijaan yhtälö f(J)=f(K) ei yksin osoita, että solmut olisivat samanmuotoisia.

Solmutunnus on täydellinen, jos se antaa saman arvon täsmälleen silloin, kun kaksi solmua ovat samanmuotoisia. Täydellisten solmutunnusten tulee siis erottaa kaikki eri solmujen samanmuotoisuusluokat toisistaan.

Solmukaaviot ja Reidemeisterin siirrot

Monet solmutunnukset määritellään solmukaavion avulla. Koska sama solmu voidaan esittää useilla eri kaavioilla, tunnuksen määrittelyssä on osoitettava, että tulos säilyy kaaviota muutettaessa.

Reidemeisterin siirrot ovat kolme paikallista kaavionmuunnosta, joiden avulla saman solmun kaaviot voidaan muuntaa toisikseen. Jos kaaviosta laskettava suure säilyy kaikissa kolmessa siirrossa, se on solmutunnus.

Esimerkkejä

Kolmivärittyvyys

Kolmivärittyvyys on yksinkertainen solmutunnus, joka jakaa solmut värittyviin ja värittymättömiin. Solmukaavion kaaret väritetään kolmella mahdollisella värillä siten, että jokaisessa risteyksessä kaikki kolme kaarta ovat samanvärisiä tai kaikki erivärisiä. Lisäksi edellytetään, että käytössä on vähintään kaksi väriä.

Apilasolmu on kolmivärittyvä, mutta epäsolmu ei ole. Koska kolmivärittyvyys säilyy Reidemeisterin siirroissa, se on solmutunnus.

Polynomisolmutunnukset

Alexanderin polynomi ja Jonesin polynomi ovat polynomimuotoisia solmutunnuksia. Ne liittävät solmuun polynomin, jonka kertoimet ja muut ominaisuudet voivat auttaa erottamaan solmuja toisistaan.

Polynomitunnukset ovat yleensä kolmivärittyvyyttä tarkempia, mutta nekään eivät erottele kaikkia solmuja toisistaan. Myös solmun komplementin perusryhmästä saadaan solmutunnus.