Seittitakiainen

Seittitakiainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Takiaiset Arctium
Laji: tomentosum
Kaksiosainen nimi

Arctium tomentosum
Mill.
Katso myös

  Seittitakiainen Wikispeciesissä
  Seittitakiainen Commonsissa

Seittitakiainen (Arctium tomentosum) on suurikokoinen joutomaiden asterikasvi. Se on Suomen yleisin takiaislaji, mutta takiaiset risteytyvät helposti, eikä lajinmääritys ole aina helppoa. Seittitakiainen risteytyy sekä isotakiaisen (Arctium lappa) että pikkutakiaisen (Arctium minus) kanssa.

Ulkonäkö ja koko

Seittitakiainen kasvaa 50–120 cm korkeaksi. Sen lehdet ovat suuret, kolmiomaiset ja aaltoilevareunaiset. Lehtiruodit ovat punertavat. Kukinnossa on usein vaaleaa seittiä. Kukat ovat purppuranväriset, siemenkehto harmahtavanvihreä ja piikkinen.

Elinympäristö ja levinneisyys

Seittitakiainen kasvaa tavallisesti erilaisilla vahvasti ihmisvaikutteisilla kasvupaikoilla, kuten teiden varsilla, kaupunkien joutomailla ja metsiköissä. Se pitää vanhan asutuksen luomista typekkäistä ja muhevista maista.

Seittitakiaista tavataan laajalti Keski-Euroopasta Keski-Aasiaan ulottuvalla alueella sekä paikoitellen muuallakin. Lajia tavataan myös vieraslajina Pohjois-Amerikassa. Suomessa seittitakiaista tavataan etenkin Etelä-Suomessa sekä jonkin verran aina Tornion ja Oulun korkeudelle asti. Muun muassa Uudellamaalla laji on hyvinkin yleinen.

Seittitakiainen on Suomessa sekä muissa Pohjoismaissa muinaistulokas tai varhainen uustulokas. Suomessa laji on etelässä todennäköisesti muinaistulokas, mutta Keski- ja Pohjois-Suomessa luultavimmin uustulokas.

Käyttö

Seittitakiaisen juurta voi syödä keitettynä. Sen lehtiä on käytetty rohdoksena. Mykeröitä on käytetty vaatteiden sukimiseen ja villan karstaamiseen.

Lähteet

  1. ↑ Eliaksen yrttitarha (Internet Archive)
  2. 1 2 Suominen, J. & Hämet-Ahti, L., Kurtto, A. (toim.): Kasvistomme muinaistulokkaat: tulkintaa ja perusteluja. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1993. ISBN 951-45-6373-5 ISSN 0780-3214
  3. 1 2 Kurtto, Arto ym.: Suomalaisen luonto-opas. Yli 500 Suomen luonnon kasvia ja eläintä, s. 148-149. Tammi, 1996. ISBN 951-30-6601-0
  4. ↑ Den virtuella floran: Ullkardborre (Arctium tomentosum) — Norra halvklotet (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 30.11.2021.
  5. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2018: Seittitakiainen (Arctium tomentosum) (levinneisyyskartta) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 30.11.2021.
  6. ↑ Yrttitarha.fi

Aiheesta muualla