Selenaatti

Selenaatti (SeO₄^2–) on anioni, joka muodostuu seleenihapon protolysoituessa. Seleenihapon suolat eli selenaatit sisältävät selenaatti-ionin anionina. Selenaattisuolat ovat tärkeitä seleenin lähteitä kasveille.

Rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan selenaatti-ioni muistuttaa läheisesti sulfaatti-ionia. Se on kuitenkin sitä voimakkaampi hapetin, ja selenaatit luovuttavat suhteellisen helposti happea niitä kuumennettaessa. Sulfaattien tavoin useat selenaattisuolat liukenevat hyvin veteen ja muodostavat kaksoissuoloja, joita kutsutaan alunoiksi. Erittäin happamissa olosuhteissa se esiintyy vetyselenaatti-ionina (HSeO₄^–) Selenaatteja valmistetaan tavanomaisesti neutraloimalla seleenihappoa metallioksidin tai metallihydroksidin avulla. Esimerkiksi hapetusluvulla +I esiintyvän metallin (M) oksidien (M₂O) ja hydroksidien (MOH) reaktiolla seleenihapon välisessä reaktiossa muodostuu selenaatteja seuraavasti

M₂O + H₂SeO₄ → M₂SeO₄ + H₂O

2 MOH + H₂SeO₄ → M₂SeO₄ + 2 H₂O

Kasvit ottavat seleeniä maasta selenaatti- ja seleniitti-ionien muodossa. Kasvit muuttavat nämä orgaanisiksi seleeniyhdisteiksi, joita eläimet pystyvät hyödyntämään. Kasvien ja eläinten riittävän seleeninsaannin turvaamiseksi lannoitteisiin lisätään selenaatteja, tyypillisimmin natriumselenaattina.

Lähteet

↑ Wiberg, E., Wiberg, N. & Holleman, A. F.: Inorganic chemistry, s. 584. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 8.4.2013. (englanniksi)
↑ Hoffmann, J. E. & King, M. G.: Selenium and Selenium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 08.04.2013
1 2 Bernd E. Langner: Selenium and Selenium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 8.4.2013
↑ Eurola, M., Alfthan, G., Ekholm, P., Root, T., Suoniitty, T., Venäläinen, E.-R. & Ylivainio, K.: Seleenityöryhmän raportti 2011 (pdf) MTT Raportti 35. 2011. MTT. Arkistoitu 27.2.2014. Viitattu 08.04.2013.

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[inorganic-1] Wiberg, E., Wiberg, N. & Holleman, A. F.: Inorganic chemistry, s. 584. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 8.4.2013. (englanniksi)

[kirk-othmer-2] Hoffmann, J. E. & King, M. G.: Selenium and Selenium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 08.04.2013

[ullmann-3] 1 2 Bernd E. Langner: Selenium and Selenium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 8.4.2013

[4] Eurola, M., Alfthan, G., Ekholm, P., Root, T., Suoniitty, T., Venäläinen, E.-R. & Ylivainio, K.: Seleenityöryhmän raportti 2011 (pdf) MTT Raportti 35. 2011. MTT. Arkistoitu 27.2.2014. Viitattu 08.04.2013.