Selim I, tunnettu myös lisänimellä Yavuz eli "Rohkea" tai "Julma" ; (10. lokakuuta 1470 Amasya – 22. syyskuuta 1520 Çorlu) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuosina 1512–1520. Kahdeksan hallitsijavuotensa aikana hän mestautti seitsemän suurvisiiriä, kaksinkertaisti valtakuntansa alueen ja julisti itsensä kalifiksi.
Hän laajensi valtakunnan Syyriaan, Egyptiin, Palestiinaan ja Hijaziin ja nosti Osmanien valtakunnan muslimimaailman johtoon.
Hänen vanhempansa olivat sulttaani Bayezid II ja Gülbahar Hatun (Ayşe Gülbahar Hatun, n. 1453– n. 1505). Vuonna 1479 isoisä, sulttaani Mehmed II lähetti hänet 9-vuotiaana velipuolineen Istanbuliin ympärileikattavaksi. Vuonna 1481 isoisä kuoli, ja hänen isästään tuli sulttaani Bayezid II. Kuusi vuotta myöhemmin vuonna 1487 isä lähetti hänet Trabzoniin, jossa nuori Selim hankki hallinnollista kokemusta toimimalla kuvernöörinä eli käskynhaltijana Trebizondissa ja Semendrassa.
Selim nousi valtaan sisäisten levottomuuksien jälkeen, joihin hän itse, hänen velipuolensa ja heidän isänsä Bayezid II olivat olleet osallisina. Selim raivasi tieltään kaikki mahdolliset sulttaaninvallan tavoittelijat, jolloin hänen perillisekseen jäi ainoastaan hänen kyvykkäin poikansa Süleyman. Hänen ensimmäinen tehtävänsä oli kukistaa oma vanhempi velipuolensa, isänsä suosikin Şehzade Ahmedin (n. 1466–1513) kapina. Selimin ja prinssi Ahmedin johtamat armeijat kohtasivat lähellä Yenişehiriä. Ahmedin joukoot kärsivät tappion osapuolten välisessä taistelussa.
Hän voitti valtataistelun velipuoliaan vastaan ja peri isältään Bayezid II:lta valtaistuimen 25. huhtikuuta 1512. Bayezid, jonka janitsaarit olivat pakottaneet luopumaan valtaistuimesta, kuoli pian tämän jälkeen.
Valtaannousunsa jälkeen Selim I perusti henkivartiokaartin ja tapatti vuonna 1512 veljenpoikansa Şehzade Musan, Şehzade Orhanin, Şehzade Emirhan Süleymanin, Şehzade Osman Şahin ja vuonna 1513 alaikäisen Şehzade Mehmedin, joka oli hänen puolisonsa Aysen poika tämän ensimmäisestä avioliitosta. Maaliskuussa hän tapatti vielä 1513 velipuolensa Şehzade Ahmetin ja Şehzade Korkutin. Tämän syynä oli se, että hänen isänsä Bayezid ja setänsä Cem Sultan sotivat aikoinaan keskenään, samoin hän ja hänen velipuolensa Ahmed. Selim päätti, ettei samanlaista tapahtuisi uudestaan.
Vuoden 1513 syksyllä laadittiin luettelot kerettiläisistä šiioista, minkä jälkeen Anatoliassa pantiin toimeen vainot ja verilöyly, joka vaati 40 000 šiian hengen.
.jpg)
Isoisänsä Mehmed II:n tavoin Selim halusi suureksi valloittajaksi. Keväällä 1514 hän lähti armeijansa kanssa sotaretkelle Persiaa ja šaahi Isma’il I:stä vastaan. Armeijaan kuului yli 140 000 miestä, 60 000 kamelia ja 300 tykkiä. Persian pääkaupungin Tabrizin lähistöllä osmanit kohtasivat šaahi Isma'ilin armeijan Čalderanin taistelussa 23. elokuuta 1514 Eufratin itärannalla ja aiheuttivat sille musertavan tappion. Selimin armeija marssi Tabriziin, ja Selim liitti valtakuntaansa Persian maakunnat Mesopotamian ja Kurdistanin.
Vuonna 1516 Selim lähti taas sotaretkelle. Hän hyökkäsi Mamelukkien sulttaanikuntaan ja voitti sen armeijan 24. elokuuta 1516 Mardž Dabiqin taistelussa Aleppon pohjoispuolella. Sen jälkeen Selim marssi armeijansa kanssa Damaskokseen, järjesti siellä uuden maakuntansa Syyrian hallinnon ja valmistautui jatkamaan sotaretkeään Egyptiin. Joulukuussa 1516 Selim lähti armeijoineen Damaskoksesta kohti Egyptiä. He kohtasivat uudelleen mamelukkiarmeijan 22. tammikuuta 1517 lähellä Kairoa käydyssä al-Raydaniyyan taistelussa ja hajottivat sen helposti. Sen jälkeen osmanit tunkeutuivat kaupunkiin, ryöstivät sen ja panivat kaupungin asukkaiden keskuudessa toimeen verilöylyn.
Selim oli kaapannut Aleppossa Al-Mutawakkil III:n, viimeisen Abbasidien dynastian kalifin, ja pakotti tämän nyt luopumaan virallisesti kalifin tittelistä ja ulkoisista vallanmerkeistä: miekasta ja profeetan viitasta. Mamelukkien sulttaanikunnan kukistaminen johti Syyrian lisäksi myös Palestiinan, Egyptin ja Hijazin alueiden liittämiseen Osmanien valtakuntaan.
Hijazin alueella sijaitsivat Mekan ja Medinan pyhät kaupungit, joten osmaneista tuli nyt niidenkin valtiaita. Kun Egypti ja sen provinssit Arabiassa otettiin mamelukeilta, Selim julisti olevansa ”Khadim ul Haremeyn” (Kahden pyhäkön palvelija) nimikkeen ”'Hakim ul Haremeyn” (Kahden pyhäkön hallitsija) sijaan. ”Pyhäköt” viittaavat Masjid al-Haramin moskeijaan Mekassa ja Masjid al-Nabawiin Medinassa, jotka ovat kaksi pyhintä paikkaa islaminuskossa. Kuten isoisänsä, myös Selim julisti valloitustensa jälkeen olevansa kalifi (arabiaksi Muhammadin seuraaja) eli islamilaisen maailman hallitsija.
Kairossa Mekan šarif luovutti Selimille Pyhän kaupungin avaimet, symbolisena eleenä, jolla tunnustettiin Selimin asema islamilaisen maailman johtajana arvonimellä Kahden pyhän moskeijan suojelija (arab. خَادِمُ ٱلْحَرَمَيْنِ ٱلشَّرِيفَيْنِ, Khādim al-Ḥaramayn aš-Šarīfayn).
Selim I:llä oli kaksi tunnettua puolisoa:
Selim I:llä oli ainakin 15 lasta, joista neljä kuoli jo lapsina:
Palattuaan retkeltään Egyptistä Istanbuliin heinäkuussa 1518 Selim alkoi valmistautua sotaretkeen Rodosta vastaan, mutta sairastui ja kuoli yhdeksäntenä hallintovuonnaan 49-vuotiaana syykuussa 1520 Çorlussa.
| Edeltäjä: Bayezid II |
Osmanien sulttaani | Seuraaja: Suleiman Suuri |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
